-
Valokuvan ja maalauksen suhteesta
Päätoimittaja on patistellut päivittämään blogia, kun edellisestä postauksesta on vierähtänyt jo viikkoja. Kysyin, voisinko välillä kirjoittaa muutakin kuin ajankohtaisesta näyttelystä. Päätoimittaja – hän on hyvä tyyppi! – lupasi, että voin kirjoittaa ihan mistä aiheesta vain. Niinpä tuumin, jospa pohdiskelisin hiukan valokuvan ja maalauksen välistä suhdetta. Samalla voisin sivuta muutamaa ajankohtaista näyttelyäkin. Olen kuullut lukuisia kertoja, kuten varmasti moni muukin, toteamuksen maalauksesta: onpa hieno, melkein kuin valokuva! Ja toisaalta sitten valokuvasta voidaan sanoa: onpa hieno, melkein kuin maalaus! Tietysti kukaan kulttuurin harrastaja ei tuollaiseen sorru… Silti minulle erityisen kiinnostavaa on pitkään ollut tuo rajapinta, jolla tietyt maalarit ja valokuvaajat leikittelevät. Se ei tietenkään ole sinänsä uutta, sillä tuo harmaa alue on ollut…
-
Tamara Piilola & Jenni Hiltunen
Laskeskelin pari päivää sitten käyneeni alkaneen vuoden aikana noin 50:ssä näyttelyssä. Sitä kai voi pitää suhteellisen ahkerana taiteen seuraamisena. Olen huomannut siihen liittyvän kaksi toisilleen vastakkaista ilmiötä. Kun katsoo paljon taidetta, omat mieltymykset terävöityvät. Oppii ymmärtämän omaa makuaan ja mieltymyksiään. Samalla näkee, millaisia vaikutteita liikkuu, miten eri tekniikoilla tehdään mielenkiintoista jälkeä ja mitä se vaatii tekijältä. Voisi kai sanoa, että kuten missä tahansa lajissa: harjoitus kehittää. Se tarkoittaa myös sitä, että antaa tilaa omalle vaikutelmalle, aistien välittämälle havainnolle. Käyn usein katsomassa kiinnostavan näyttelyn pari kolme kertaa, ensin hyvin spontaanisti ja sitten analysoidummin. Myös oma mielentila voi vaikuttaa tulkintaan. Tiiviistä taideharrastuksesta seuraa ilmiö, josta olen hyvin tietoinen ja yritän pitää asian…
-
Vuoden ensimmäinen galleriakatsaus
Taidehiippari on jälleen palannut harhailemaan kuvataiteen poluille pienen joulutauon ja muiden kiireiden jälkeen. Gallerioiden vuosi käynnistyi hiukan eritahtisesti, mutta nyt ovat kaikki ehtineet jo avata näyttelynsä. Aloitetaan pieni katsaus vaikka Forum boxista Camilla Vuorenmaan Areena-näyttelyllä. Tällä kertaa aiheena on sirkus; Camillalla on tapana hakea aiheita tällaisella ”etnografisella” menetelmällä jotain yhteisöä seuraamalla. Sirkus on aiheena vaikea, koska sitä on käytetty paljon ja siihen liittyy huimasti kaikenlaisia stereotypioita. Täytyy tässä sivumennen mainita, että vuosia sitten eräs hyvä ystäväni sai kesäduunin sirkuksen teltanpystyttäjänä. Tuoreelle ylioppilaalle siinteli mielessä proosallinen seikkailu pitkin kesäistä Suomea. Arki oli kuitenkin toista. Vaihtuvilla paikkakunnilla edessä oli aina sama pystytys- ja purkamishomma, siinä välillä rankkaa fyysistä työtä eläinten hoitamisessa ja vaikka…
-
Hienoja maalauksia gallerioissa
Maalaustaiteen ystävän karkkipäiviin kuuluvat myös lukuisat muut kiinnostavat näyttelyt. Poimitaan sieltä lyhyesti muutama. Forsblomilla on Chantal Joffen (s.1969) uusia töitä, ja samalla myös taiteilijalle uudella tekniikalla eli pastelliliidulla tehtyjä töitä. Joffehan tunnetaan paremmin isoista naisia ja lapsia esittävistä maalauksistaan, joissa on arkielämän tapahtumia ja usein myös korostuneen ruumiillisia, elämän kuluttamia hahmoja. Joffe on käyttänyt itseään usein mallina, eikä todellakaan tee sitä imartelevasti. Itse asiassa jäin miettimään, miksi juuri Briteissä on useita groteskeista ihmishahmoistaan tunnettuja maalareita (Joffekin on brittiläinen, vaikka syntyisin Jenkeistä ja ttaiteilijaperheestä). Mainitaan nyt vaikka Francis Bacon, Lucian Freud ja Jenny Saville. Valokuvaaja Diane Arbusin yhdeksi esikuvistaan nostanut Joffe on siis usein ollut eräänlainen inhorealisti, joka etsii arjesta vinoja,…
-
Pikauutisia
Art Helsinki Habitare-messujen yhteydessä on yksi viikonvaihteen taidetapahtumista. Sillä on vähemmän mairittelevia vaiheita takanaan ja freesaaminen on ollutkin tarpeen. Olin jo kuullut ja lukenut aika kipakkaa kritiikkiä tämän vuoden tapahtumasta. Menin siis paikalle melkoisen varautuneena. Helsinki Art Guidessa on artikkeli tapahtumasta ja sen historiasta. Ehdottomasti parasta tapahtumassa oli Signature-osuus, jossa muutamat julkisuuden henkilöt ovat valinneet itseään inspiroivine taiteilijoiden töitä esille. Paola Suhonen on valinnut neljä taiteilijaa, mm. Riikka Hyvösen roller derby-aiheisen (kuva alla), Vuokko Nurmesniemi Ville Anderssonin (samoin kuva alla). Kaikkiaan esillä on 16 taiteilijaa. Saariaho Järvenpään näkyvä panostus Katja Tukiaisen töihin oli myönteinen setti. Myös Sculptor oli tehnyt mukavan työn oman näkyvyytensä suhteen. Kaikkiaan koko tapahtuman olemus oli kohentunut.…