Uutiset
-
Kuinka monta tähteä? Kritiikki kritiikin kritiikistä
Yle esitti juuri Femkanten Medialta ostamansa tunnin mittaisen ohjelman, jonka aiheena on taidekritiikki. Sen toimittajina ovat työskennelleet Anna Cadia ja Laura Friman, joka myös juontaa. Ohjaaja on Lauri Tamminen. Kriitikkona aihe on tietenkin enemmän kuin vain kiinnostava. Pohdin arvioidessani ohjelmaa tässä samalla kritiikin kirjoittamisen tilaa ja haasteita. Kun suunnitellaan dokumenttia tai reportaasia jostain aiheesta, valitaan joku katsojan mielenkiintoa kannatteleva jännite. Sen varaan voi rakentaa eräänlaisen draaman kaaren tai vuoropuhelun, vastakkainasettelun kenties. Tässä sellaiseksi on otettu kysymys, pitääkö kriitikon olla ilkeä. Ja sen pohjustukseksi on otettu kaksi jo edesmennyttä Hesarin kriitikkoa, Jukka Kajava ja Seppo Heikinheimo. Toimittaja Friman kertoo lukeneensa ”kritiikkejä niin kauan kuin muistaa”, mutta arvelee mahtaako juuri muut sitä…
-
Feature – Kirjoittamisen mestarikurssi
Tämän tekstini kirjoittaminen pohjautuu joukkoon perin ristiriitaisia tunteita. Aluksi olin vain utelias: kyseessä on itselleni läheinen aihe, josta opin mielelläni lisää. Pian seurasi hämmennys. Eikö aiheesta irtoa tosiaan parempaa, täsmällisempää ja innoittavampaa tekstiä! Ja tästä seurasi sitten myös kiukkua. Onneksi oli sentään ilonaiheitakin. Tunnustetaan heti yksi synti lisää. Kilpailunhalu, näyttämisen vimma eli hinku osoittaa olevani ehkä jopa paremmin perillä aiheesta kuin ainakin muutamat tekijöistä ajoi näppiksen ääreen. Feature – kirjoittamisen mestarikurssin ovat toimittaneet kolme kokenutta toimittajaa, ja kirja sisältää 16 esseetä tai lyhyempää tekstiä featuren kirjoittamisesta. Kuulostaa siis juuri opukselta, joka kiinnostaa muitakin toimittajia kokeneesta keltanokkaan. Maallikko sen sijaan kysyy heti, minkä ihmeen featuren kirjoittamisesta on kyse. Eikä kysymys ole…
-
Anu Silfverberg: Sinut on nähty
Ilahduin kovasti huomattuani taannoin Anu Silfverbergin kirjoittaneen teoksen, jonka kerrottiin sisältävän terävää elokuva-analyysiä. Kaltaiselleni harrastajalle sellainen on aina kiinnostavaa. Kirja oli erittäin suosittu: sen saaminen kirjaston varauksien kautta kesti kuukausitolkulla. Nyt vihdoin oli myös aikaa purkaa suurta pettymystäni sisältöä kohtaan. Etenkin pohdiskeluna elokuvista se on kovin vaatimatonta tasoa. Avatessani kirjan totesin, ettei sisällysluetteloa, lähteistä puhumattakaan. Odotettavissa oli siis löyhää tekstiä aiheesta toiseen. Ja näin myös kävi. Kirjan yhtenä lähtökohtana oli metoo-ilmiö, joka laveni yleisemmäksikin pohdinnaksi sukupuolesta ja sen näkymisestä kulttuurissa. Silfverberg ottaa tutun ja kovin helpon tavan käsitellä sitä: oman persoonansa kautta. Henkilökohtaisuudella voi luoda lukijaan välittömän, avoimelta vaikuttavan kontaktin. Toisaalta se on myös tapa väistää joskus vaivalloistakin taustatyötä. Se vaatii…
-
Marin ja median paine
Pääministerin juhlinnan aiheuttama kohu tiedotusvälineissä ja sosiaalisen median kanavissa on monella tapaa kiinnostavampi aihe kuin varsinainen tapahtuma. Kun on näitä tullut pohdittua, täytyy minunkin osallistua analysointiin. Kerrottakoon aluksi episodi reilun vuoden takaa. Julkaisin kuvaparin, jossa näkyi pääministerin reipas hoikentuminen kesän aikana. Siihen ei sisältynyt piilossakaan mitään arvostelua. Ihmettelin vain, onko kukaan muu kiinnittänyt asiaan huomiota, ja aprikoin miksi sitä ei ollut noteerattu julkisuudessa. Marin itse oli nimittäin julkaissut Instagramissa itsestään jo useita kuvia, joissa asia tuli esille. Tiesin toki syyn hoikistumiseen: hän oli aloittanut ankaran juoksuharrastuksen pitkän tauon jälkeen. Julkaisuni keräsi suhteellisen paljon kommentteja. Useimmissa minua syytettiin tarkoitushakuisesta kuvavalinnasta: mitään hoikentumista ei siis heidän mielestään ollut tapahtunut. Toiset syyttivät minua…
-
Paljon melua tyhjästä
Hanna Kuuselan kirjoittama pamfletti Kollaboraatio – Yhteistekijyys nykykirjallisuudessa ja taiteessa käsittelee myös kuvataidetta, joten siihen oli pakko tutustua. Kirjasta aiemmin julkaistuissa artikkeleissa tuntuivat menneen käsitteet sekaisin, mikä lisäsi kiinnostusta tutustua alkuperäiseen tekstiin. Kyseessä on tosiaan pamfletti eikä tietokirja, vaikka Kuusela on akatemiatutkija Tampereen yliopistossa. Ollakseen tutkija, ja vielä mediaan erikoistunut, Kuusela hämmentää yllättävillä seikoilla: hän on jatkuvasti itsensä kanssa eri mieltä, ja lähteiden käyttöä voi kuvailla jopa villiksi. Tutkimuksista on kelvannut mukaan vain se, mikä tukee Kuuselan omia intressejä. Edellisen kerran hän oli esillä Huipputuloiset – Suomen rikkain promille haastattelukirjan tiimoilta, joka oli tärkeä yhteiskunnallinen puheenvuoro. Kapitalismi huiputtaa tyhjillä lupauksilla Kuuselan teesit voi tiivistää seuraavasti: Taiteessa on menossa yhteisöllisyyttä ja yhteistekijyyttä, kollaboraatiota, korostava…
