-
Rakkauden anatomia
Katsoin pitkästä aikaa uudestaan Hitchcockin leffan Notorious, joka oli hänen 40-luvun suuria menestyksiään. Tietysti valovoimainen tähtikaksikko toi siihen oman loistonsa. Samalla kun katsoin, pohdin erilaisia tehokeinoja, joilla tunnelmia vahvistetaan. Siitä alkoi sitten pieni kokeellinen näpertely. Kolmas tärkeä elementti oli musiikki, ja kiinnostukseni erään säveltäjän äänimaisemiin. Kappaleet ovat käytössä CC-lisenssillä.
-
Elämää raiteilla
Taas on tullut pengottua arkistoja, pantua paloja sekoittimeen ja laitettua tulos jakeluun. Aluksi oli idea tehdä ihan lyhyt pätkä, luokkaa kolme minuuttia. Homma lähti jotenkin käsistä, ja tämä on nyt vajaa 12 minsaa. Sporat, tuo kuosiltaan tuttu vihreän ja keltaisen sekoitus – välillä oli aika karmea harmaa-oranssi – ovat Helsingin tunnus. Ikkunastakin kuuluu tuo tuttu ääni, ja tässä leffassa läheinen risteyskin näkyy pariin otteeseen. Nostalgiaa ja historiaa.
-
Turvaton tila – agonistisia esseitä
Nopeuttava yllyke kirjan lukemiseen tuli yllättävällä tavalla. Herman Raivio käytti Hesariin kirjoittamassaan arvostelussa Miranda Julyn romaanista Nelinkontin termiä ”seksiä kuvataan graafisesti”. Naureskelin tätä Facebookissa. Suomen kielessä graafinen tarkoittaa nimittäin piirroksellista. Raivio oli sortunut englannin sanan graphic merkitykseen: havainnollinen, kursailematon, paljas. Tuo anglismi on lipunut esimerkiksi elokuva-arvosteluihin graafiseksi väkivallaksi, graphic violence. Kaltaistani kielipoliisia on huvittanut tämä piirrosten ilmestyminen romaaneihin ja leffoihin. No, joka tapauksessa postaukseni kommenteissa Raivion kirjaa suositeltiin. Olin pannut sen kyllä jo lukulistalleni, koska siinä käsitellään paria minua erityisesti kiinnostavaa aihetta eli kritiikin olemusta ja betonibrutalismia arkkitehtuurissa. Ja eivät toki muutkaan aiheet, kuten puhe seksuaalisen vapautumisen teemasta henkisessä kasvussa tai identiteettipolitiikan logiikka, huonoja ole. Päinvastoin. Kun jo kirjan nimessä…
-
Operaatio Fake
Eläköitynyt keskusrikospoliisin tutkija Kimmo Nokkonen on kirjoittanut napakan kirjan vuosistaan taiderikosten parissa. Virallisesti Operaatio Fake kesti vuodet 2013-2021, mutta kirja laventaa tarkastelua myös sen ulkopuolelle. Keskeisiä hahmoja ovat kuuluisa väärentäjä Veli Seppä ja jo omilla muistelmillaan kohua herättänyt Jouni Ranta. Näiden lisäksi tulee käsitellyksi osa muistakin tunnetuimmista ja joitakin vähemmänkin tunnettuja rikostapauksia. Taidekauppias Jarmo Lepistön ja M.O.R.E -rikolliskoplan tekemiset ovat näkyneet aikoinaan lehtien palstoillakin. Galerie Vision eli Reijo Pollarin ja Kati Kärkkäisen putiikki yhteistyökumppaneineen on ollut Nokkosen tutkinnan tärkeä siivu. Rapiat pari sataa sivua on asiapitoista tekstiä vailla erityisiä proosallisia pyrkimyksiä. Se toimii mainiosti näinkin, vaikka lukukokemusta olisi voinut ryydittää hiukan journalistisemmalla tyylillä. Kustantaja eli Docendo on toki avustanut, mutta…
-
FORM & FASHION
Joskus vuosia sitten Yle järjesti verkkotapahtuman, jossa jaossa olleen arkistomateriaalin pohjalta yleisöä pyydettiin tekemään omia tuotoksia. En silloin vielä puuhaillut tällaisia, ja materiaalitkin löysin vasta paljon myöhemmin. Kaikkea ei ollut enää saatavillakaan tuolloin. Niinpä sitten kaivoin omista arkistoista hiukan täydennystä. Koska ääniraita on minulle aina tärkeä, sen valmistelu oli oma lukunsa: se on syntynyt tekoälyn avulla. Vaihtoehtoina oli muutakin, mutta jotenkin ajatus vanhan kuvamateriaalin yhdistämisessä erityisen moderniin oli oma viehätyksensä, ja laululyriikassa aihe toistuu. Nostalgiamatka muotojen ja muodin maailmaan oli valmis!
Katsauksia kulttuuriin
