-
Turvaton tila – agonistisia esseitä
Nopeuttava yllyke kirjan lukemiseen tuli yllättävällä tavalla. Herman Raivio käytti Hesariin kirjoittamassaan arvostelussa Miranda Julyn romaanista Nelinkontin termiä ”seksiä kuvataan graafisesti”. Naureskelin tätä Facebookissa. Suomen kielessä graafinen tarkoittaa nimittäin piirroksellista. Raivio oli sortunut englannin sanan graphic merkitykseen: havainnollinen, kursailematon, paljas. Tuo anglismi on lipunut esimerkiksi elokuva-arvosteluihin graafiseksi väkivallaksi, graphic violence. Kaltaistani kielipoliisia on huvittanut tämä piirrosten ilmestyminen romaaneihin ja leffoihin. No, joka tapauksessa postaukseni kommenteissa Raivion kirjaa suositeltiin. Olin pannut sen kyllä jo lukulistalleni, koska siinä käsitellään paria minua erityisesti kiinnostavaa aihetta eli kritiikin olemusta ja betonibrutalismia arkkitehtuurissa. Ja eivät toki muutkaan aiheet, kuten puhe seksuaalisen vapautumisen teemasta henkisessä kasvussa tai identiteettipolitiikan logiikka, huonoja ole. Päinvastoin. Kun jo kirjan nimessä…
-
Operaatio Fake
Eläköitynyt keskusrikospoliisin tutkija Kimmo Nokkonen on kirjoittanut napakan kirjan vuosistaan taiderikosten parissa. Virallisesti Operaatio Fake kesti vuodet 2013-2021, mutta kirja laventaa tarkastelua myös sen ulkopuolelle. Keskeisiä hahmoja ovat kuuluisa väärentäjä Veli Seppä ja jo omilla muistelmillaan kohua herättänyt Jouni Ranta. Näiden lisäksi tulee käsitellyksi osa muistakin tunnetuimmista ja joitakin vähemmänkin tunnettuja rikostapauksia. Taidekauppias Jarmo Lepistön ja M.O.R.E -rikolliskoplan tekemiset ovat näkyneet aikoinaan lehtien palstoillakin. Galerie Vision eli Reijo Pollarin ja Kati Kärkkäisen putiikki yhteistyökumppaneineen on ollut Nokkosen tutkinnan tärkeä siivu. Rapiat pari sataa sivua on asiapitoista tekstiä vailla erityisiä proosallisia pyrkimyksiä. Se toimii mainiosti näinkin, vaikka lukukokemusta olisi voinut ryydittää hiukan journalistisemmalla tyylillä. Kustantaja eli Docendo on toki avustanut, mutta…
-
FORM & FASHION
Joskus vuosia sitten Yle järjesti verkkotapahtuman, jossa jaossa olleen arkistomateriaalin pohjalta yleisöä pyydettiin tekemään omia tuotoksia. En silloin vielä puuhaillut tällaisia, ja materiaalitkin löysin vasta paljon myöhemmin. Kaikkea ei ollut enää saatavillakaan tuolloin. Niinpä sitten kaivoin omista arkistoista hiukan täydennystä. Koska ääniraita on minulle aina tärkeä, sen valmistelu oli oma lukunsa: se on syntynyt tekoälyn avulla. Vaihtoehtoina oli muutakin, mutta jotenkin ajatus vanhan kuvamateriaalin yhdistämisessä erityisen moderniin oli oma viehätyksensä, ja laululyriikassa aihe toistuu. Nostalgiamatka muotojen ja muodin maailmaan oli valmis!
-
Suomen taiteen multakausi
Kolme Aalto-yliopiston tutkijaa – Riikka Haapalainen, Tiina Pusa ja Helena Sederholm – ovat kirjoittaneet muhkean teoksen, jossa tarkastellaan niin sanottua Suomen taiteen kultakautta. Sehän tyypillisesti luokitellaan ajanjaksoksi 1880-1910, ja taiteen rooli kansallisen identiteetin rakentaja on sen keskeistä sisältöä. Kirjoittajat ovat pohtineet sen mukana tulleita ja yhä nykypäivänä vaikuttavia seikkoja: kuten kansallisuuteen, maisemaan, sukupuoleen ja yhteiskuntaan liittyviä arvoja. Tarinoissa ja myyteissä on siis arvostuksen taustalla syrjinnän, kolonialismin, luonnon häikäilemättömän hyödyntämisen ja elitismin varjoja. Tämä on tietenkin kiinnostava, provosoivakin, joskaan ei suinkaan uusi näkökulma. Riikka Haapalainen pohtii kultakauden käsitettä ansiokkaasti monesta vinkkelistä. Oleellista kirjassa on kuitenkin tarkastella sitä nykypäivän käsittein, arvostuksin ja tieteellisen laaja-alaisuuden avulla. Siinä otetaan tietoista riskiä: anakronismi, historiattomuuden aiheuttama…
-
Yli Pitkänsillan
Kun tein elokuvan 60-luvun alun murrosvuosista, oli Pitkänsillan takaisilla kulmilla keskeinen osuus. Siitä jalostu ideasta keskittyä niiden menneisiin päiviin.
Katsauksia kulttuuriin
