-
Marina Abramović – Seinien läpi
Maailman tunnetuimman performanssitaiteilijan muistelmat ovat ilmestyneet englanniksi kymmenen vuotta sitten. Nyt pienkustantamo Last Tuesday Books on julkaissut suomennoksen. Yhtiö on perustettu pelkästään tätä kirjaa varten. Se on tietysti kulttuuriteko, vaikka amatöörimäisyys on tuonut mukanaan joitakin puutteita. Kirjasinkoko on kovin pieni, samoin kuvat kokoa postimerkki. Käännös ei värikkäällä kielellä iloittele, mikä tietysti johtuu pääosin alkuperäisteoksesta. Mukaan on tullut konekäännöksistä tuttuja kömpelyyksiäkin. Tulen kanssa tuhojaan tekevä on pyromaani, ei pyromaanikko; ei siis vakavia puutteita, enemmän vain häiritseviä. Pääasia on tietysti sisältö ja Abramovićin värikäs elämä. Minua kiinnosti kirjassa ennen kaikkea se, kuinka hän avaa taiteensa merkityksiä ja taustoja. Olen yrittänyt siihen perehtyä jo aiemmin mutta huonolla menestyksellä. Sinä suhteessa myös tämä kirja…
-
Narsistin päiväkirja
Taisteluni, niin voisi kuvata lukukokemusta Karl Ove Knausgårdin uudesta romaanista Yökoulu (Like, 2026). Sarjaa nimeltä Taisteluni en päässyt ensimmäistä osaa pidemmälle, koska en innostunut tyylistä enkä sisällöstä. Nyt luin Yökoulusta kiittävän arvion, joten päätin perehtyä kiinnostavalta kuulostavaan teokseen. Sen aihe kumpuaa vanhasta Faust-legendasta, jota on tietysti käsitelty lukuisia kertoja aiemminkin. Faust tekee diilin Paholaisen kanssa saavuttaakseen ylivertaisia kykyjä mutta maksaa siitä kovan hinnan: läheisen ihmisen kuoleman. Knausgårdin versiossa suuruudenhullun Faustin tilalla on nuori valokuvauksen opiskelija Kristian. Parikymppinen kloppi pääsee Lontooseen pieneen opinahjoon ja kuvittelee kykynsä taiteilijana ainutlaatuisiksi. Itserakas nuori mies halveksii muita ihmisiä, joita pitää keskinkertaisina, rumina ja kaikkiaan vähäpätöisinä. Hän kuitenkin loukkaantuu herkästi kuvitelluistakin vivahteista toisten puheissa, eikä edes…
-
Tunnen kadut Helsingin
Tein toisenkin laulun tekoälyn avustuksella, ja aihe on tuttu eli kadonnut Helsinki. Sanat ovat täysin omat, kun vielä aiemmin mukana oli hiukan tekoälyn täydennyksiä. Musiikki on hiottu prompteilla, mutta muuten se on tietysti tätä feikkiosastoa. Kuvallinen puoli on omaa arkistomateriaalin editointia.
-
Laulu kadonneesta Helsingistä
Tuli tätäkin nyt kokeiltua: laulu tekoälyn avustuksella lempiaiheesta. Tämä oli ensi kokeilu, joten täytyy ehkä kehitellä vielä toinenkin kokeilu. Kuvallinen puoli on omaa arkistomateriaalin editointia.
-
Ikuisen kesän saari – arvio elokuvasta Myrskyluodon Maija
Ohjaaja Tiina Lymi on haastatteluissa moittinut katsojien hinkua realistiseen kerrontaan. Kommentti koski lähinnä hänen Myrskyluodon Maijan jälkeen ohjaamaansa Queen of Fuckin Everything -sarjaa, mutta kyllä se hyvin pätee elokuvaankin. Hän ei tosiaankaan ole lähtenyt tekemään naturalistista kokemusta, vaan eräänlaisen fantasian. Tv-sarjan epärealistisuudet olivat tyyppiä deus ex machina eli tapahtumakulkuun kuin taivaasta tipahtavia juonenkäänteitä, kun tarina muuten on alkanut ajautua jo umpikujaan. Elokuvassa irtautuminen todellisuudesta sen sijaan tapahtuu työntämällä sen raadollisuus monelta osin jonnekin kauas: ulkosaariston luodolla paistaa aina aurinko, meri on tyyni kuin buddhalainen rukous, vaatteet kauniita ja puhtaita. Tiina Lymi on noussut elokuvan ja tv-sarjan myötä menestyneimpien ohjaajien kaartiin: elokuvalla on ollut lähes puoli miljoonaa katsojaa. Suomessa se sai…
Katsauksia kulttuuriin
