• Uutiset

    Anu Silfverberg: Sinut on nähty

    Ilahduin kovasti huomattuani taannoin Anu Silfverbergin kirjoittaneen teoksen, jonka kerrottiin sisältävän terävää elokuva-analyysiä. Kaltaiselleni harrastajalle sellainen on aina kiinnostavaa. Kirja oli erittäin suosittu: sen saaminen kirjaston varauksien kautta kesti kuukausitolkulla. Nyt vihdoin oli myös aikaa purkaa suurta pettymystäni sisältöä kohtaan. Etenkin pohdiskeluna elokuvista se on kovin vaatimatonta tasoa. Avatessani kirjan totesin, ettei sisällysluetteloa, lähteistä puhumattakaan. Odotettavissa oli siis löyhää tekstiä aiheesta toiseen. Ja näin myös kävi. Kirjan yhtenä lähtökohtana oli metoo-ilmiö, joka laveni yleisemmäksikin pohdinnaksi sukupuolesta ja sen näkymisestä kulttuurissa. Silfverberg ottaa tutun ja kovin helpon tavan käsitellä sitä: oman persoonansa kautta. Henkilökohtaisuudella voi luoda lukijaan välittömän, avoimelta vaikuttavan kontaktin. Toisaalta se on myös tapa väistää joskus vaivalloistakin taustatyötä. Se vaatii…

  • Uutiset

    Marin ja median paine

    Pääministerin juhlinnan aiheuttama kohu tiedotusvälineissä ja sosiaalisen median kanavissa on monella tapaa kiinnostavampi aihe kuin varsinainen tapahtuma. Kun on näitä tullut pohdittua, täytyy minunkin osallistua analysointiin. Kerrottakoon aluksi episodi reilun vuoden takaa. Julkaisin kuvaparin, jossa näkyi pääministerin reipas hoikentuminen kesän aikana. Siihen ei sisältynyt piilossakaan mitään arvostelua. Ihmettelin vain, onko kukaan muu kiinnittänyt asiaan huomiota, ja aprikoin miksi sitä ei ollut noteerattu julkisuudessa. Marin itse oli nimittäin julkaissut Instagramissa itsestään jo useita kuvia, joissa asia tuli esille. Tiesin toki syyn hoikistumiseen: hän oli aloittanut ankaran juoksuharrastuksen pitkän tauon jälkeen. Julkaisuni keräsi suhteellisen paljon kommentteja. Useimmissa minua syytettiin tarkoitushakuisesta kuvavalinnasta: mitään hoikentumista ei siis heidän mielestään ollut tapahtunut. Toiset syyttivät minua…

  • Omat filmit

    Lasten päivä

    Tämä on alun perin äänetön tallenne Lasten päivän vietosta vuonna 1932. Vanhoissa filmeissä on pitkiä otoksia, valotusvirheitä ja leikkaus rytmi usein puutteellinen. tein tästä editoimalla oman version, jossa musiikilla on tunnelmassa tärkeä merkitys – ja myös sen rytmillä. Minua on kovasti kiinnostanut äänen rooli elokuvassa ja tässä se toimii varsin sentimentaalisesti. Minusta tämä on kaikessa nostalgisuudessaan hieno pätkä, siis ihan alkuperäisenäkin.