• Museot

    Nuoret 2015 Taidehallissa

    Suomen Taiteilijaseuran tuottama nuorten taiteilijoiden näyttelyn työt on tällä kertaa valinnut kolmihenkinen raati Rauha Mäkilän johdolla. Neljästäsadasta tarjokkaasta esille on Taidehalliin päässyt 23 taiteilijan ja kahden taiteilijaryhmän töitä. Näyttelyn pressitilaisuudessa alaston kriitikko, kuvataiteen moniottelija Otso Kantokorpi moitti valitsijaryhmän pienuutta ja helsinkikeskeisyyttä. Kuvataideakatemia ja Aalto-yliopisto ovat tosiaan varsin monien valittujen taiteilijoiden opintopaikka. Rauha Mäkilä korosti, ettei opintotausta ole vaikuttanut valintoihin, vain teokset. Näyttelyvalinnat ovat aina herättäneet keskustelua ja niin pitääkin olla. Olisi keskustelun pohjaksi hauska nähdä, mitä muuta tarjolla on ollut. Pidän ryhmänäyttelyistä, koska nähtävää on tietysti paljon, ja samalla teokset usein myös keskustelevat keskenään. Tässäkin näyttelyssä kiinnostavaa katsottavaa riittää – tuo toinen ulottuvuus ei kuitenkaan toteudu kovin vahvasti. Jännitteitä teosten…

  • Galleriat,  Museot

    Miikka Vaskola ja muita ajankohtaisia näyttelyitä

    Kiersin hiljaisen sunnuntain ajanvietteeksi tusinan verran gallerioita, mutta kohdalle osui yllättävän vähän mitään erityisen säväyttävää. Ehdottomasti parasta oli Miikka Vaskolan Remembering Forwards -näyttely Helsinki Comtemporaryssa. Pidin kovasti jo hänen edellisestä Buenos Aires -näyttelystään ja samoilla jäljillä ollaan edelleen. Näyttelyesite kertoo näyttelyn nimen merkitsevän ”taiteiljalle ihmisen kykyä tiedostaa menneisyyden vaikutus tulevaan”. Isoissa, mattapintaisissa ja sävyiltään maanläheisissä kuvissa onkin kiinnostava psykologinen viritys, muistojen häilyvä luonne nousee pintaan. Sekatekniikalla toteutetuissa kuvissa on omaleimainen, patinoituneelta näyttävä himmeä pinta, jossa on syvyyttä ja sävyjä niukasta väriskaalasta huolimatta. Monissa teoksissa jokin sinänsä huomaamatonkin detalji rikkoo kokonaisuutta, näkyvästi esimerkiksi Man with a broken horizon -teoksessa (alla). Se johdattaa katsetta ja luo epäjatkuvuutta. Vaskola kertoo työskentelevänsä hetken varassa,…

  • Museot

    Cartier-Bresson Ateneumissa

    Henri Cartier-Bressonin näyttely Ateneumissa keräsi heti avajaispäivänä hyvin väkeä. Se taisi yllättää museonkin, sillä lippuja oli myymässä minun käydessäni vain yksi kassa ja jonossa ehkä kolmisenkymmentä henkeä. Samalla täytyy mainita Ateneumille tuttu ongelma: kun nousee näyttelyn pääsaliin, niin ihmiset eivät oikein tiedä mihin suuntaan pitäisi kulkea. Isossa salissa se, että osa kulkee myötäpäivään ja toiset vastapäivään, ei vielä pahasti häiritse. Sen sijaan käytävillä kahteen suuntaan kulkeva väenpaljous tympii. Näyttely on tietysti jokaiselle valokuvaentusiastille pakollinen, mutta vähemmän perehtyneelle se tarjoaa hiukan erilaisen näkökulman klassikkokuvaajaan kuin tunnetuimmat työt. Pääosassa eivät nimittäin ole ratkaisevan hetken vanginneet kaupunkikuvat, vaan kuvareportaasiaineisto eri puolelta maailmaa. Ja sitähän Cartier-Bresson jopa ensisijaisemmin oli: kuvareportaasien tekijä aikana, jolloin kuvan…

  • Museot

    Carol Rama EMMAssa

    Osapuilleen kahdensadan teoksen näyttely Carol Raman pitkän elämän varrelta kiehtoo monella tavalla EMMA:ssa. Erilaisia tekniikoita käyttäneen taiteilijan mittakaavakin vaihtelee pienistä piirroksista ja akvarelleista valtaviin maalauksiin. Tuotteliain kausi näyttää osuneen 60- ja 70-luvuille, jolloin Rama teki paljon kollaaseja. Näiden esinekoosteiden tekstuuria ei oikein pysty välittämään valokuvin eli ne täytyy nähdä paikan päällä. Tietysti sama pätee muihinkin teoksiin, mutta piirretyn kuvan olemukseen pääsee silti valokuvankin avulla paremmin kiinni. Mukana on teoksia 30-luvulta alkaen 80-luvun lopulle saakka. Rama halusi antaa itsestään kuvan villinä ja jopa hulluna taiteiljana, joka työskentelee pidäkkeettömästi vailla muodollisen koulutuksen rasitteita. Ainakin hän eli melkoisen eksentristä boheemielämää ja tunsi paljon aikalaistaiteilijoita. Näyttelyn kiinnostavin piirre on ilman muuta ilmaisun ryöpsähtelevä monimuotoisuus,…

  • Galleriat

    Samuli Heimonen Galleria Heinolla

    Samuli Heimosen töihin tutustuin ensi kerran, kun hänet valittiin Vuoden nuoreksi taiteilijaksi 2008. Näyttely Tampereen taidemuseossa oli vaikuttava, vaikka tilaa vaativat teokset eivät aina päässeetkään aivan oikeuksiinsa. Niistä ajoista maalausten koko on pienentynyt, mutta tekniikka on yhä sama. Tai pikemminkin: tekniikka on edelleen hioutunut. Aiheet kumpuavat usein eläimistä, tällä kertaa susista Galleria Heinon uudessa näyttelyssä. Nämä sudet ilmestyvät todellisuuden ja mielikuvien hämärästä rajamaastossa. Heimosen kuvissa minua kiehtoo muutenkin niiden unenomaisuus, ja kun niihin katsojana ikään kuin lipuu sisälle, on vaikutelma vangitseva. Maalaus elää sen mukaan, mistä sitä katsoo. Läheltä löytää lukuisten yksityiskohtien runsauden, joka etäämpää rakentuu toisenlaiseksi kokonaisuudeksi. Maalausta saattaa katsoa pitkäänkin eri suunnista ja etäisyyksiltä, silti siitä löytyy uusia…