-
Kesän näyttelytunnelmia
Hiukan noloa kirjoitella kesän näyttelyistä, kun moni niistä sulkee jo pian eli viikon päästä. Mukaan kuitenkin ehtii vielä ja tarjolla on useita ilahduttavia vaihtoehtoja. Ars Auttoinen on Teemu Salosen ja Komugi Andon kuratoima ja ylläpitämä kesänäyttely Auttoisissa, 55 kilometriä Hämeenlinnasta pohjoiseen kohti Jyväskylää. Vanhassa koulussa tarjolla on aina yllätyksellinen retki. Juttelin käydessäni parin kävijän kanssa, joille se oli yksi kesän kohokohtia. Itselleni se on sitä myös, ja sattumoisin kesäpaikka on 30 kilsan päässä. Auttoisilla on ei tarvitse kärsiä valkoisten seinien rajoitteista, vaan koko miljöö toimii eräänlaisena kokonaispakettina. Rohkeita ja haastavia töitä on nytkin. Osa oli tullut nähtyä muualla, mutta suurempi osuus oli uutta. Löytämisen riemua oli paljon. Taiteilijat: Helvi Mustonen,…
-
Alice Neel Ateneumissa
Ateneumin uusi laaja näyttely esittelee Alice Neelin (1900 – 1984) tuotantoa koko hänen uransa varrelta. Retrospektiivi on kansainvälistä yhteistyötä ja jatkaa täältä Haagiin, Arlesiin ja Hampuriin. Alice Neelin elämässä riitti vastoinkäymisiä, eikä hänen taiteensa saavuttanut erityistä mainetta ennen 60- ja 70-lukuja. Henkilökohtaisiin tragedioihin kuuluvat esikoistyttären kuolema kurkkumätään ja vanhemman tyttären menettäminen isänsä kaappaamana Kuubaan. Elämä oli aineellisesti niukkaa 30-40 -lukujen Amerikassa. New Yorkin Greenvich Villagessa ja Spanish Harlemissa asunut taiteilija liikkui tietysti taiteilijapiireissä, samoin poliittisesti aktiivisissa vasemmistolaisporukoissa. Myöhemmin 60-luvulla hän muutti Upper West Siden vauraammalle taiteilija- ja yliopistoväen alueelle. Näistä piireistä löytyivät myös maalausten mallit. Arvostuksen saavuttaminen kesti pitkään, mutta etenkin myöhäistuotanto nosti hänet vähitellen tunnetuksi. Hän ehti itsekin nauttia…
-
Mark Wallinger Mäntässä
Minulla oli ilo käydä tapaamassa Mark Wallingeria kesken hänen näyttelynsä ripustuksen Serlachius-museon Göstassa. Hän on yksi tunnetuimmista brittiläisistä nykytaiteilijoista, joka nousi laajaan julkisuuteen 90-luvulla Saatchin kokoelmien vetämänä. Tästä Young British Artist -ryhmästä tunnetuimpia taiteilijoita ovat tietysti Damien Hirst ja Tracey Emin. Ryhmän tärkein yhdistävä tekijä oli opiskelu Goldsmithin taidekoulussa (ei tosin kaikilla), samoin Saatchin merkitys korostui. Useimmat nousivat jo 80-luvulla esille, mutta todellinen läpimurto tapahtui siis vasta seuraavalla vuosikymmenellä. Wallinger aloitti vahvasti yhteiskuntakriittisillä teoksilla, kuten maalaamalla todellisen kokoisia muotokuvia asunnottomista. Sama luonnollisen koon toistaminen näkyi hevosmaalauksissa; lapsuuden laukkakilpailujen ajoilta innoittanut aihe leikkaa brittiyhteiskuntaa monella tavalla. Oltuaan jo kerran Turner-palkinnon ehdokkaana 1995 hevosmaalauksillaan – silloin palkinnon voitti Hirst – Wallinger…
-
Poimintoja galleriakierrokselta
Nostalgia ei ole yleensä hedelmällinen lähtökohta kiinnostavalle taiteelle, koska se ruokkii pikemminkin kliseistä sentimentaalisuutta. Ja mitä pienemmän piirin nostalagiamatkalla ollaan, sitä vaikeammaksi käy saada siitä irti jotain erityistä. Aivan kuivin lahkein ei selviä Helsinki Contemporaryn Luokkaretki -näyttelykään, vaikka silkka tekemisen ilo ja hauskuus tarttuvat katsojaankin. Näyttely koostuu Hannaleena Heiskan (s. 1973), Rauha Mäkilän (s. 1980), Maiju Salmenkiven (s. 1972), Timo Vaittisen (s. 1976) ja Camilla Vuorenmaan (s. 1979) teoksista – ja heidän yhteisestä historiastaan 2000-luvun alkupuolella Kuvataideakatemiassa. Kaikki ovat menestyneet urallaan ja yltäneet ns. museosarjaan eli töitä löytyy tärkeistä museokokoelmista. Kaikki ovat olleet myös näyttelyidensä ja julkisuuden kautta suhteellisen paljon esillä. Näyttelyn ripustus rikkoo rohkeasti perinteisen galleriaripustuksen tylsyyttä – tosin…
-
Kuvat kevät, Matthias Dornfeld ja Ai Weiwei
Kuvataideakatemian lopputyönäyttely Kuvan kevät on aina yksi kevään kiinnostavia tapauksia. Harmillisesti parina viime vuotena yleistunnelma on ollut ainakin itselleni pettymys. Niinpä tämän vuoden näyttely ilahdutti jäntevämmällä kokonaisuudella. Näyttelypaikat ovat koulun omat Exhibition laboratory ja Project room, ja niiden lisäksi kätevästi sijaitseva ja tiloiltaan mainio Forum box. Neljäs paikka on yksi huone Albertinkadun ja Punavuorenkadun kulmassa. Kokonaisuutena näyttely on nyt ripustukseltaan toimiva. Kun näyttelyllä ei ole varsinaisesti teemaa ja yhdeltä tekijältä ei voi olla mukana teossarjaa, niin on haastavaa luoda katsojan kannalta järkevästi kulkeva matka taiteeseen 42 valmistuvan opiskelijan kautta. Kussakin näyttelypaikassa tämä toimii kuitenkin nyt hyvin, vaikka ehkä joitakin ratkaisuja olisi voinut tehdä toisinkin. Teokset ovat muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta…
Katsauksia kulttuuriin
