-
Pekka Jylhä: We have inherited hope – the Gift of Forgetting
Pekka Jylhä on ollut viime päivinä vilkkaan keskustelun kohteena uuden näyttelynsä tiimoilta. Kunnes meri hänet vapauttaa teos on ollut sen syynä. Se on 3D-tuloste Aylan Kurdia, 3-vuotiasta hukkunutta syyrilaispoikaa esittävästä valokuvasta, jonka otti turkkilainen valokuvaaja Nilüfer Demir. Helsinki Contemporaryn näyttelyssä tuo kuvan jäjennös, siis omanlaisensa approriaatio eli lainattuja elementtejä hyödyntävä uusi teos, on lasilaatikossa osuakseen silmiin heti galleriaan astuessa. Kun kuva syyskuussa levisi internetissä, monet isot tiedotusvälineet joutuivat pohtimaan kuvan julkaisemisen eettisyyttä. Vaikka se oli pakolaiskriisin kurjuutta heijastava tragedia, on ihmisarvoa ja omaisten surua loukkaavaa julkaista tuollaisia kuvia. Esimerkiksi Briteissä aiheesta nousi kiivas keskustelu ja useimmat isot sanomalehdet ja BBC jättivät kuvan julkaisematta. Muutama iso lehti kyllä julkaisi kuvan. Briteissä…
-
Ernesto Neto ja sademetsän henki Kiasmassa
Ernesto Neto on monella tavalla tyypillinen globaalisti tunnettu nykytaiteen edustaja, toisaalta kuitenkin myös omintakeinen. Nykytaiteen museo- ja galleriamaailmallehan on tyypillistä luoda eräänlaisia supertähtiä tai ainakin laajasti tunnettuja hahmoja, jotka vetävät yleisöä katsomaan teoksia. Siinä ei ole sinänsä mitään moitittavaa, vaikka tavallaan näiden isojen nimien oksistot varjostavat taiteen jopa kiinnostavampaa aluskasvillisuutta. Lista Neton töitä hankkineista museoista on vaikuttava: Museum of Modern Art (New York), Tate Gallery (Lontoo) , Solomon R. Guggenheim Museum (New York), Carnegie Museum of Art (Pittsburgh), Museum Boijmans van Beuningen (Rotterdam), Centre Pompidou (Pariisi), Hara Museum (Tokio), Contemporary Art Center of Inhotim (Brazil), Hirshhorn Museum and Sculpture Garden (Washington, D.C.), Milwaukee Art Museum, Museum of Contemporary Art (Los…
-
Poliittista valokuvaa ja galleriavisiittejä
Ateneumissa on auki Japanomania-näyttely, ja Japanivaikutelmia löytyy myös Forsblomilta: Jaboc Hashimoto. Tämä yhdysvaltalainen taiteilija on syntyisin (s.1973) Coloradosta ja asuu nykyään Brooklynissa, New Yorkissa. Hänellä on kuitenkin japanilaiset sukujuuret (tosin myös irlantilaiset), joten perinteisen japanilaisen leijanrakennustekniikan käyttäminen taiteessa on ollut hänelle luonteva valinta. Langoilla kiinnitetyt pienet riisipaperimaalaukset muodostavat kokonaisuuden, joka on tavallaan veistoksen ja maalauksen välimaastossa. Työt ovat jännittäviä ja tekniikka meikäläisittäin erikoinen, vaikka se ei ymmärtääkseni olekaan aivan ainutlaatuinen sovellus perinteestä. Hashimoto on tehnyt maailmalla myös valtavan kokoisia installaatioita samalla tekniikalla. Ehkä muillakin on muistissa hänen Armada -teoksensa Forsblomilla vuonna 2013, joka täytti ison salin keinahtelevilla pienillä veneillä. Tuo teos jäi ainakin itselleni mieleen. Forsblomilla on samaan aikaan myös…
-
Japonismia Ateneumissa
Ateneumin kevään suurnäyttely käsittelee japonismia eli japanilaisen taiteen vaikutusta länsimaiseen – ja tässä tapauksessa etenkin Pohjoismaiden – taiteeseen. Näyttelyn kokoaminen ja siihen liittyvä tutkimustyö on ollut vuosien ponnistus. Ja se todella myös näkyy! Laajassa näyttelyssä vastaan tulee jatkuvasti löytöjä uusien näkökulmien muodossa ja esillä on huima joukko hienoja teoksia. Japonismi ei sinänsä ole uusi aihepiiri, oikeastaan päinvastoin. Lueskelin muhkeaa näyttelyjulkaisua (siinä riittää materiaalia pidemmäksikin aikaa) ja kaivoin myös verkosta aiheeseen liittyviä artikkeleja. Paljon minua perehtyneemmät ovat tekstejä kirjoittaneet, mutta yritin löytää niihin myös oman näkökulmani. Japonismista on kirjoitettu paljonkin, koska se oli aikanaan keskeinen vaihe länsimaisen taiteen kehityksessä. Ateneumin näyttelyssä siihen on löytynyt kuitenkin myös tuoreita sävyjä, tosin ehkä painotukset…
-
Rodin Ateneumissa, sosialistista realismia ja gallerioiden parhaat
Auguste Rodinia (1840–1917) esittelevä näyttely Ateneumissa oli tietysti pakko käydä katsomassa, mutta en mennyt ihan ensi päivinä arvellen tunkua riittävän. No, kävijöitä oli viikko näyttelyn avautumisesta yhä runsaasti, mikä teki näyttelyn katsomisesta vähän epämukavaakin. Kysymyksessä on nimittäin eräänlainen salonkinäyttely eli teoksia on kahdessa huoneessa ja kolmannessa on Rodinin suomalaisten oppilaiden Sigrid af Forsellesin ja Hilda Flodinin teoksia ja taustatietoa heistä. Esillä olevat Rodinin työt ovat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta pieniä ja osa ns. jälkivaloksia. Siinä mielessä näyttely olikin pieni pettymys, vaikka onkin hienoa nähdä teoksia ylipäätään. Moni niistä on lainassa Rodin-museosta Ranskasta, joskin mukana on tietysti myös museon omassa omistuksessa olevia. Itselleni ennen näkemättömien teosten osuus jäi aika pieneksi. Rodinin…
KATSAUKSIA KULTTUURIIN
