• Museot

    Cartier-Bresson Ateneumissa

    Henri Cartier-Bressonin näyttely Ateneumissa keräsi heti avajaispäivänä hyvin väkeä. Se taisi yllättää museonkin, sillä lippuja oli myymässä minun käydessäni vain yksi kassa ja jonossa ehkä kolmisenkymmentä henkeä. Samalla täytyy mainita Ateneumille tuttu ongelma: kun nousee näyttelyn pääsaliin, niin ihmiset eivät oikein tiedä mihin suuntaan pitäisi kulkea. Isossa salissa se, että osa kulkee myötäpäivään ja toiset vastapäivään, ei vielä pahasti häiritse. Sen sijaan käytävillä kahteen suuntaan kulkeva väenpaljous tympii. Näyttely on tietysti jokaiselle valokuvaentusiastille pakollinen, mutta vähemmän perehtyneelle se tarjoaa hiukan erilaisen näkökulman klassikkokuvaajaan kuin tunnetuimmat työt. Pääosassa eivät nimittäin ole ratkaisevan hetken vanginneet kaupunkikuvat, vaan kuvareportaasiaineisto eri puolelta maailmaa. Ja sitähän Cartier-Bresson jopa ensisijaisemmin oli: kuvareportaasien tekijä aikana, jolloin kuvan…

  • Museot

    Carol Rama EMMAssa

    Osapuilleen kahdensadan teoksen näyttely Carol Raman pitkän elämän varrelta kiehtoo monella tavalla EMMA:ssa. Erilaisia tekniikoita käyttäneen taiteilijan mittakaavakin vaihtelee pienistä piirroksista ja akvarelleista valtaviin maalauksiin. Tuotteliain kausi näyttää osuneen 60- ja 70-luvuille, jolloin Rama teki paljon kollaaseja. Näiden esinekoosteiden tekstuuria ei oikein pysty välittämään valokuvin eli ne täytyy nähdä paikan päällä. Tietysti sama pätee muihinkin teoksiin, mutta piirretyn kuvan olemukseen pääsee silti valokuvankin avulla paremmin kiinni. Mukana on teoksia 30-luvulta alkaen 80-luvun lopulle saakka. Rama halusi antaa itsestään kuvan villinä ja jopa hulluna taiteiljana, joka työskentelee pidäkkeettömästi vailla muodollisen koulutuksen rasitteita. Ainakin hän eli melkoisen eksentristä boheemielämää ja tunsi paljon aikalaistaiteilijoita. Näyttelyn kiinnostavin piirre on ilman muuta ilmaisun ryöpsähtelevä monimuotoisuus,…

  • Galleriat

    Samuli Heimonen Galleria Heinolla

    Samuli Heimosen töihin tutustuin ensi kerran, kun hänet valittiin Vuoden nuoreksi taiteilijaksi 2008. Näyttely Tampereen taidemuseossa oli vaikuttava, vaikka tilaa vaativat teokset eivät aina päässeetkään aivan oikeuksiinsa. Niistä ajoista maalausten koko on pienentynyt, mutta tekniikka on yhä sama. Tai pikemminkin: tekniikka on edelleen hioutunut. Aiheet kumpuavat usein eläimistä, tällä kertaa susista Galleria Heinon uudessa näyttelyssä. Nämä sudet ilmestyvät todellisuuden ja mielikuvien hämärästä rajamaastossa. Heimosen kuvissa minua kiehtoo muutenkin niiden unenomaisuus, ja kun niihin katsojana ikään kuin lipuu sisälle, on vaikutelma vangitseva. Maalaus elää sen mukaan, mistä sitä katsoo. Läheltä löytää lukuisten yksityiskohtien runsauden, joka etäämpää rakentuu toisenlaiseksi kokonaisuudeksi. Maalausta saattaa katsoa pitkäänkin eri suunnista ja etäisyyksiltä, silti siitä löytyy uusia…

  • Galleriat

    Heli Hiltunen & Ari Pelkonen

    Galleria Anhavalla on esillä Heli Hiltusen maalauksia, valokuvia ja kollaaseja. Ehkä valokuvaajana minua kiinnostivat eniten valokuvat ja valokuviin pohjautuvat kollaasit – samaa mieltä oli tosin taideopiskelija, jonka kanssa vaihdoin muutaman sanan vaikutelmista. Niissä Hiltusen tyyli on erottuva ja teoksiin latautuu muistojen muovautuvuutta kuvastavaa kerroksellisuutta. Maalauksissa liikutaan saman teeman parissa, mutta minua ne eivät haastaneet samalla tavoin. Ari Pelkonen on valmistunut Kuvataideakatemiasta yhdeksän vuotta sitten ja hänet valittiin Vuoden nuoreksi taiteilijaksi 2012. Taiteilijan työnsä ohella hän työskentelee opettajana Kuvataideakatemiassa. Puupiirroksissa on taidokas kädenjälki. Kuvissa on aiheen rakenne ikään kuin purettu osiinsa, tuotu näkyväksi. Se herää kiinnostavimmillaan eloon, kun puupiirroksiin on yhdistetty akryylilla maalaaminen. Isoimmillaan liki pari metriset teokset hallitsevat tilaa, ja…

  • Galleriat

    Hannes Heikura: End of the Road

    Hannes Heikuran viimeiseksi jäänyt näyttely on ollut esillä Virka Galleriassa kaupungintalossa jo kuukauden, mutta pääsin paikalle vasta nyt. Osittain se on kyllä johtunut myös siitä, että hänen aiemmat Dark Zone ja We Walk Alone -sarjansa ovat toistaneet samaa teemaa. Uusi ilmaisutyyli oli vienyt sitä valon, värien ja sommittelun voimaa, jota hänen kuvissaan arvostin. En uskonut uusien kuvien tuovan juurikaan uutta. Olin kuitenkin väärässä. Heikura on yksi kaikkien aikojen parhaimmista lehtikuvaajista, jonka kuvareportaaseissa on vahva oma tyyli. Kaikki kuvan  elementit tuovat keskeisen aiheen esille, mutta se tapahtuu kuitenkin aina kuvan ehdoilla. Kuva on tärkeämpi kuin kohteensa. Heikura asui takavuosina pitkään samassa korttelissa kuin itsekin. Silloin, kun hän ei ollut kuvausmatkoilla, näin…