• Galleriat

    Elina Brotherus, Janne Räisänen ja muuta ajankohtaista

    Suhteeni Elina Brotheruksen töihin on ollut pitkään varsin kaksijakoinen. Hänen välineen hallintansa on suvereenia ja pidän hänen vanhan koulukunnan otteestaan. Tekninen taituruus on valokuvassa keino tehdä haluamaansa jälkeä, eikä se silti taitavalla kuvaajalla hallitse tekemistä. Tässä Brotherus onnistuu. Myös hänen tuotannossaan toistunut liikkuminen maalaustaiteen kuvakielen ja valokuvan rajamaastossa on kiinnostanut, joskin kuvat ovat toisinaan yllätyksettömiä. Brotherus on samoin paneutunut kuvan tekijän ja mallin suhteeseen, vaikka onkin itse isossa osassa tuotantoaan kuviensa malli. Näin on myös Heinolla esillä olevassa uudessa näyttelyssä Les Femmes de la Maison Carré. Se on kuvattu toukokuussa 2015 Alvar Aallon piirtämässä talossa Ranskassa. Ateneumin taidemuseon johtaja Susanna Pettersson, joka toimi aiemmin sekä Alvar Aalto -säätiön että Alvar…

  • Galleriat

    Poimintoja galleriakierrokselta

    Parin pimeän päivän ratoksi kiersin joukon gallerioita. Yhtenä kiinnostavimmista täytyy nostaa esiin MUU Gallerian näyttely UUSI MUU, joka on vuosittainen uusien yhdistyksen jäsenten esittely. Nyt esillä olevat mediataiteen edustajat ovat kaikki kiinnostavia, mutta minuun teki suuren vaikutuksen etenkin Dave Bergin teos So now then part.  Teoksen tunnelma ja kuvamaailma on vangitseva, huolellinen toteutus äänimaailmaa myöten on upea. Unenomainen, mystinen kuvavirta vyöryy mustavalkoisena niin, että siihen tuntuu uppoavan. https://www.facebook.com/events/568535586634766/ Videoiden saralta toinen kiinnostava kohde löytyy lähettyviltä Galleria Anhavalta: Salla Tykän Retrospective -näyttely. Romanialaisia voimistelijoita esittävä teos on jo aiemmin paljon ollut esillä. Se on lisännyt kiinnostusta näyttelyyn, joskin olisi ollut mukava nähdä enemmän uuttakin tuotantoa. Esillä on myös mustavalkoisia kuvia taiteilijasta…

  • Museot

    Nuoret 2015 Taidehallissa

    Suomen Taiteilijaseuran tuottama nuorten taiteilijoiden näyttelyn työt on tällä kertaa valinnut kolmihenkinen raati Rauha Mäkilän johdolla. Neljästäsadasta tarjokkaasta esille on Taidehalliin päässyt 23 taiteilijan ja kahden taiteilijaryhmän töitä. Näyttelyn pressitilaisuudessa alaston kriitikko, kuvataiteen moniottelija Otso Kantokorpi moitti valitsijaryhmän pienuutta ja helsinkikeskeisyyttä. Kuvataideakatemia ja Aalto-yliopisto ovat tosiaan varsin monien valittujen taiteilijoiden opintopaikka. Rauha Mäkilä korosti, ettei opintotausta ole vaikuttanut valintoihin, vain teokset. Näyttelyvalinnat ovat aina herättäneet keskustelua ja niin pitääkin olla. Olisi keskustelun pohjaksi hauska nähdä, mitä muuta tarjolla on ollut. Pidän ryhmänäyttelyistä, koska nähtävää on tietysti paljon, ja samalla teokset usein myös keskustelevat keskenään. Tässäkin näyttelyssä kiinnostavaa katsottavaa riittää – tuo toinen ulottuvuus ei kuitenkaan toteudu kovin vahvasti. Jännitteitä teosten…

  • Galleriat,  Museot

    Miikka Vaskola ja muita ajankohtaisia näyttelyitä

    Kiersin hiljaisen sunnuntain ajanvietteeksi tusinan verran gallerioita, mutta kohdalle osui yllättävän vähän mitään erityisen säväyttävää. Ehdottomasti parasta oli Miikka Vaskolan Remembering Forwards -näyttely Helsinki Comtemporaryssa. Pidin kovasti jo hänen edellisestä Buenos Aires -näyttelystään ja samoilla jäljillä ollaan edelleen. Näyttelyesite kertoo näyttelyn nimen merkitsevän ”taiteiljalle ihmisen kykyä tiedostaa menneisyyden vaikutus tulevaan”. Isoissa, mattapintaisissa ja sävyiltään maanläheisissä kuvissa onkin kiinnostava psykologinen viritys, muistojen häilyvä luonne nousee pintaan. Sekatekniikalla toteutetuissa kuvissa on omaleimainen, patinoituneelta näyttävä himmeä pinta, jossa on syvyyttä ja sävyjä niukasta väriskaalasta huolimatta. Monissa teoksissa jokin sinänsä huomaamatonkin detalji rikkoo kokonaisuutta, näkyvästi esimerkiksi Man with a broken horizon -teoksessa (alla). Se johdattaa katsetta ja luo epäjatkuvuutta. Vaskola kertoo työskentelevänsä hetken varassa,…

  • Museot

    Cartier-Bresson Ateneumissa

    Henri Cartier-Bressonin näyttely Ateneumissa keräsi heti avajaispäivänä hyvin väkeä. Se taisi yllättää museonkin, sillä lippuja oli myymässä minun käydessäni vain yksi kassa ja jonossa ehkä kolmisenkymmentä henkeä. Samalla täytyy mainita Ateneumille tuttu ongelma: kun nousee näyttelyn pääsaliin, niin ihmiset eivät oikein tiedä mihin suuntaan pitäisi kulkea. Isossa salissa se, että osa kulkee myötäpäivään ja toiset vastapäivään, ei vielä pahasti häiritse. Sen sijaan käytävillä kahteen suuntaan kulkeva väenpaljous tympii. Näyttely on tietysti jokaiselle valokuvaentusiastille pakollinen, mutta vähemmän perehtyneelle se tarjoaa hiukan erilaisen näkökulman klassikkokuvaajaan kuin tunnetuimmat työt. Pääosassa eivät nimittäin ole ratkaisevan hetken vanginneet kaupunkikuvat, vaan kuvareportaasiaineisto eri puolelta maailmaa. Ja sitähän Cartier-Bresson jopa ensisijaisemmin oli: kuvareportaasien tekijä aikana, jolloin kuvan…