Alkusyksystä vähän koulujen alkamisen jälkeen keskustelin kadulla erään naapuruston tutun kanssa. Saattoi olla perjantain iltapäivä, ja ohitsemme kulki viereisen koulun oppilaita. Puolen tusinan tytön ryhmä oli riehakkaalla tuulella, kikattivat ja jonkin asian tiimoilta alkoi leikillinen kirkuminen. Keskustelukumppanini, tomera eläkelaisrouva, alkoi ihmetellä teinityttöjen tarvetta tuollaiseen yhteiseen mekastamiseen. Sosiaalipsykologina valotin ilmiön taustaa. Siitä pohdinta siirtyi siihen, miten eri tahtiin tuon ikäiset tytöt ja pojat kypsyvät. Viereisessä koulussa on ala-aste ja kirkuvat tytöt olivat varmaankin sen vanhimpia oppilaita. Meikattuina, huolellisesti pukeutuneina ja fyysiseltä kehitykseltäänkin he olivat kovasti jättämässä lapsuuttaan taakse, mutta vielä ei ollut aikuisuuden kynnys ihan kopisteltavissa. Lippalakkipäiset pojat näyttivät muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta vielä nappuloilta ja kiinnostus tyttöihin enimmältään vielä kiusaamisen…