Kysymyksiä julistekilpailun tuomaroinnista
Osallistuin kesäkuussa Lapinlähden Lähteen lanseeraamaan julistekilpailuun, jossa puolustetaan sairaala-alueen säilyttämistä nykyisellään. Eli halutaan pitää kiinteistösijoittajien suunnitelmat sieltä pois. Kannatan asiaa, olen pitänyt sitä erittäin tärkeänä, ja koska myös graafisella suunnittelulla leikittely kuuluu harrastuksiin, tuli lähetettyä kisaan useita ehdotuksia. Tavoite oli saada joku oma juliste 24 parhaan joukkoon. Lähettelin aluksi ideoita, joita en työstänyt lopulta kovin pitkälle. Ne eivät toteutusvaiheessa enää tuntuneet aivan parhailta, mutta kun olin tehnyt, niin laitoin eteenpäin. Näihin tuli myöhemmin kuittaus, että eivät pärjänneet.
Sen sijaan ne ehdotukseni, joita itse pidin parhaimpinani, eivät koskaan saaneet vastausta. Koska tuohon vastaamattomuuteen liittyy juuri ajallinen piirre (ensimmäisiin meileihin tuli kuittaus, myöhempiin ei), minua on jäänyt kalvamaan ikävä tunne: mahtoivatko työni koskaan edes päätyä tuomariston eteen.
Tiedän, että tämän asian esille nostaminen herättää fiiliksen huonon häviäjän marinasta. On tässä varmasti sitäkin, koska olin kovasti innoissani asiasta ja petyin. Mutta minusta on perusteltua nostaa muutama kysymys esille. Kun kävin paikan päällä ja näin valitut 24 julistetta, olin todella häkeltynyt.
Ensimmäisenä näin julisteen, joka on Tappajahai-elokuvan juliste, vain Jaws -tekstin paikalla lukee Save Lapinlahti. Säännöissä kerrottiin, että tekijänoikeudella suojattua materiaalia ei saa käyttää – tietenkään ei. No, tämä alkuperäinen juliste on kuuluisan Roger Kastelin maalaama, mallina oli täytetty hai. Kastel (s. 1932) on yhä elossa. Tekijänoikeudellisesti voidaan toki puhua nykyisin voimassa olevasta ns. meemipykälästä, joka sallii kuvien käytön internetmeemeissä tekijänoikeuksista piittaamatta. En soveltaisi tähän. Lisäksi näitä meemejä on tosiaan tehty; juliste on yksi suosituimmista siinä suhteessa. Ei siis kovin omaperäistä. Yhteys Lapinlahteen on olematon.
Seuraava juliste paikan päällä katsottuna oli kuva, jossa on musta ja punainen käsi päällekkäin. Se tuntui kovin tutulta. Googlen kuvahaku tuottaa sen pohjalta kymmeniä lähes samanlaisia: kirjankansia, julisteita, lehtikuvituksia… Eniten sitä on käytetty sodan vastuksessa mutta myös köyhien tai katastrofien uhrien auttamisessa. Ei todellakaan omaperäistä – eikä mitään kovin loogista yhteyttä Lapinlahteen.
Palkituissa onkin useita ulkomaalaisia, voittaja mukaan lukien. Eikä julisteissa ole oikein mitään linkkiä nimenomaan Lapinlahteen. Siellä on kyllä kaikenlaista pasifismia ja kieltoa, mutta vaikea on niistä löytää juonta Lapinlahteen. Sen sijaan parissa kotimaisessa julisteessa sellainen on hyvinkin havaittavissa: käytössä on julkisesta kuvapankista saatavat sairaalan kuvat, ne eniten käytetyt. Niitä on hiukan editoitu, piirretty kukkia ja vastaavaa. Ne ovat ihan hyviä, mutta ei siinä sen kuvan lisäksi ole mitään kovin suurta oivallusta. Se on tietenkin vain minun mielipiteeni, pettyneen häviäjän.
On siellä 24 joukossa toki minusta oikein mainioitakin julisteita, ja nimenomaan kannanottona Lapinlahden tilanteeseen. Minua kyrsii ennen kaikkea se, että tuomaristo oli joukko kansainvälisesti koottuja graafisen suunnittelun osaajia. Silti nostetaan esille tuhansia kertoja käytettyjä ideoita ja vielä tekijänoikeuksien suhteen epäilyttäviä.
En väitä kaikkien omienkaan ideoitteni olevan suuresti omaperäisiä: samoja on käytetty muuallakin. Esimerkiksi oma suosikkini, jossa on kartta päässä, on jossain määrin kulunut symboliikaltaan. Mutta minusta sen yhteys juuri Lapinlahteen, mielen ja luovuuden paikkaan ja sen historiaan, toimii. En usko ulkomaalaisten tuomareitten – jos työtä koskaan näkivätkään – edes tunnistaneen paikkaa. Palapeli on toinen käytetty symboli, mutta sekin minusta sopii: Lapprissa täytyy monien palasten osua kohdalleen. Ulkomaalaiset tuomarit eivät ehkä olisi ymmärtäneet yhden julisteeni peukutusta lapparille, mutta ehkä Lapparissa käyneet muistavat myös sen puutarhapalstan. Ja jos haluaa sellaisen happotestin tehdä, että laittaa G:n kuvahakuun, niin ei sieltä kovin samanlaista tulosta tule.
Panen nämä omat ehdotukseni tänne katsottavaksi. Siitä voi vertailla, jos haluaa. Minusta hyvä juliste on joko todella iskevä, aggressiivinen, graafinen puoli ja iskulause iskevät päin katsojaa. Tai sitten julisteessa on jokin oivallus, jonka tunnistaminen tuottaa katsojalle ahaa-elämyksen. Sellainen saattaa raksuttaa päässä tovin ennen kuin löytää sen idean. Ja kun se tapahtuu, on vaikutus kestävämpi kuin iskevällä julisteella.
En edes lähettänyt kaikkia ideoitani. Näissä esimerkiksi syynä oli se, etten lopulta halunnut viitata väkivaltaan. Sinänsä hyönteismyrkky tuntui kyllä hauskalta idealta, mutta kun se ei oikein sovi puiston luonnon kanssakaan yhteen. Toisen idean jätin pois, koska ei Lapinlahtea uhkaa luonnonmullistus (tai hai) vaan laskukoneiden kanssa ahkeroivat konsultit.
Pudonneista ideoistani pidin etenkin tästä:
Nämä muut eivät olleet omasta mielestänikään toteutuksena ihan niin hyviä kuin aluksi ideana.
