-
Tunnen kadut Helsingin
Tein toisenkin laulun tekoälyn avustuksella, ja aihe on tuttu eli kadonnut Helsinki. Sanat ovat täysin omat, kun vielä aiemmin mukana oli hiukan tekoälyn täydennyksiä. Musiikki on hiottu prompteilla, mutta muuten se on tietysti tätä feikkiosastoa. Kuvallinen puoli on omaa arkistomateriaalin editointia.
-
Laulu kadonneesta Helsingistä
Tuli tätäkin nyt kokeiltua: laulu tekoälyn avustuksella lempiaiheesta. Tämä oli ensi kokeilu, joten täytyy ehkä kehitellä vielä toinenkin kokeilu. Kuvallinen puoli on omaa arkistomateriaalin editointia.
-
Ikuisen kesän saari – arvio elokuvasta Myrskyluodon Maija
Ohjaaja Tiina Lymi on haastatteluissa moittinut katsojien hinkua realistiseen kerrontaan. Kommentti koski lähinnä hänen Myrskyluodon Maijan jälkeen ohjaamaansa Queen of Fuckin Everything -sarjaa, mutta kyllä se hyvin pätee elokuvaankin. Hän ei tosiaankaan ole lähtenyt tekemään naturalistista kokemusta, vaan eräänlaisen fantasian. Tv-sarjan epärealistisuudet olivat tyyppiä deus ex machina eli tapahtumakulkuun kuin taivaasta tipahtavia juonenkäänteitä, kun tarina muuten on alkanut ajautua jo umpikujaan. Elokuvassa irtautuminen todellisuudesta sen sijaan tapahtuu työntämällä sen raadollisuus monelta osin jonnekin kauas: ulkosaariston luodolla paistaa aina aurinko, meri on tyyni kuin buddhalainen rukous, vaatteet kauniita ja puhtaita. Tiina Lymi on noussut elokuvan ja tv-sarjan myötä menestyneimpien ohjaajien kaartiin: elokuvalla on ollut lähes puoli miljoonaa katsojaa. Suomessa se sai…
-
Rakkauden anatomia
Katsoin pitkästä aikaa uudestaan Hitchcockin leffan Notorious, joka oli hänen 40-luvun suuria menestyksiään. Tietysti valovoimainen tähtikaksikko toi siihen oman loistonsa. Samalla kun katsoin, pohdin erilaisia tehokeinoja, joilla tunnelmia vahvistetaan. Siitä alkoi sitten pieni kokeellinen näpertely. Kolmas tärkeä elementti oli musiikki, ja kiinnostukseni erään säveltäjän äänimaisemiin. Kappaleet ovat käytössä CC-lisenssillä.
-
Elämää raiteilla
Taas on tullut pengottua arkistoja, pantua paloja sekoittimeen ja laitettua tulos jakeluun. Aluksi oli idea tehdä ihan lyhyt pätkä, luokkaa kolme minuuttia. Homma lähti jotenkin käsistä, ja tämä on nyt vajaa 12 minsaa. Sporat, tuo kuosiltaan tuttu vihreän ja keltaisen sekoitus – välillä oli aika karmea harmaa-oranssi – ovat Helsingin tunnus. Ikkunastakin kuuluu tuo tuttu ääni, ja tässä leffassa läheinen risteyskin näkyy pariin otteeseen. Nostalgiaa ja historiaa.
Katsauksia kulttuuriin
