Galleriat
-
Makupaloja gallerioista
Jussi TwoSeven pitää toisen näyttelynsä Heinolla, nähtävissä 28.8. saakka. Isot stensiilityöt on maalattu gallerian seinään. Villieläinaiheet on toteutettu huolellisesti, joka tuo käsityömäisen tunnun ja jäljellä on katutaiteen rosoakin. Vuoden apurahan turvin myös julkisia teoksia tehnyt taiteilija on voinut keskittyä nyt ilmaisunsa kehittämiseen. Julkiset työt ovat olleet valtavan suosittuja ja itse pidän näistä kovasti. Kun hän teki karhua esittävää maalausta Espooseen, syntyi myös keskustelua saako karhun hampaat näkyä. Ettei olisi liian pelottavaa lapsille. Väännön jälkeen hampaat saivat jäädä. Lapset ovat silti varmaan turvassa. Anhavalla päättyy samaan aikaan toisenlaisella tunnelmalla ladattu näyttely. Jani Ruscica pelaa älyllisen oivaltamisen ja elämyksellisyyden rajapinnalla, joka ei ole helppo lähtökohta. Teokset vaativat katsojalta siis vaivannäköä, joka palkitsee.Puupiirokset…
-
Kesän näyttelytunnelmia
Hiukan noloa kirjoitella kesän näyttelyistä, kun moni niistä sulkee jo pian eli viikon päästä. Mukaan kuitenkin ehtii vielä ja tarjolla on useita ilahduttavia vaihtoehtoja. Ars Auttoinen on Teemu Salosen ja Komugi Andon kuratoima ja ylläpitämä kesänäyttely Auttoisissa, 55 kilometriä Hämeenlinnasta pohjoiseen kohti Jyväskylää. Vanhassa koulussa tarjolla on aina yllätyksellinen retki. Juttelin käydessäni parin kävijän kanssa, joille se oli yksi kesän kohokohtia. Itselleni se on sitä myös, ja sattumoisin kesäpaikka on 30 kilsan päässä. Auttoisilla on ei tarvitse kärsiä valkoisten seinien rajoitteista, vaan koko miljöö toimii eräänlaisena kokonaispakettina. Rohkeita ja haastavia töitä on nytkin. Osa oli tullut nähtyä muualla, mutta suurempi osuus oli uutta. Löytämisen riemua oli paljon. Taiteilijat: Helvi Mustonen,…
-
Poimintoja galleriakierrokselta
Nostalgia ei ole yleensä hedelmällinen lähtökohta kiinnostavalle taiteelle, koska se ruokkii pikemminkin kliseistä sentimentaalisuutta. Ja mitä pienemmän piirin nostalagiamatkalla ollaan, sitä vaikeammaksi käy saada siitä irti jotain erityistä. Aivan kuivin lahkein ei selviä Helsinki Contemporaryn Luokkaretki -näyttelykään, vaikka silkka tekemisen ilo ja hauskuus tarttuvat katsojaankin. Näyttely koostuu Hannaleena Heiskan (s. 1973), Rauha Mäkilän (s. 1980), Maiju Salmenkiven (s. 1972), Timo Vaittisen (s. 1976) ja Camilla Vuorenmaan (s. 1979) teoksista – ja heidän yhteisestä historiastaan 2000-luvun alkupuolella Kuvataideakatemiassa. Kaikki ovat menestyneet urallaan ja yltäneet ns. museosarjaan eli töitä löytyy tärkeistä museokokoelmista. Kaikki ovat olleet myös näyttelyidensä ja julkisuuden kautta suhteellisen paljon esillä. Näyttelyn ripustus rikkoo rohkeasti perinteisen galleriaripustuksen tylsyyttä – tosin…
-
Kuvat kevät, Matthias Dornfeld ja Ai Weiwei
Kuvataideakatemian lopputyönäyttely Kuvan kevät on aina yksi kevään kiinnostavia tapauksia. Harmillisesti parina viime vuotena yleistunnelma on ollut ainakin itselleni pettymys. Niinpä tämän vuoden näyttely ilahdutti jäntevämmällä kokonaisuudella. Näyttelypaikat ovat koulun omat Exhibition laboratory ja Project room, ja niiden lisäksi kätevästi sijaitseva ja tiloiltaan mainio Forum box. Neljäs paikka on yksi huone Albertinkadun ja Punavuorenkadun kulmassa. Kokonaisuutena näyttely on nyt ripustukseltaan toimiva. Kun näyttelyllä ei ole varsinaisesti teemaa ja yhdeltä tekijältä ei voi olla mukana teossarjaa, niin on haastavaa luoda katsojan kannalta järkevästi kulkeva matka taiteeseen 42 valmistuvan opiskelijan kautta. Kussakin näyttelypaikassa tämä toimii kuitenkin nyt hyvin, vaikka ehkä joitakin ratkaisuja olisi voinut tehdä toisinkin. Teokset ovat muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta…
-
Pikakommentit galleriakierrokselta
Täytyy tällä kertaa kirjoitella vain lyhyet kommentit kiinnostavimmista näyttelyistä, sillä kevään muu anti painaa kohta päälle. Kevään tapahtumia ovat valmistuvien kuvataiteilijoiden näyttelyt ja muutakin kiinnostavaa on luvassa. Aloitetaan kommentit A:sta eli Ailan taidegalleriasta, joka esittelee vasta kolmannen näyttelynsä. Nyt kyse on Imaginarium – Kuvan henki -kutsunäyttelystä. jossa Kuvataideakatemian opiskelijat kohtaavat alumnit. Mukana on 15 taiteilijaa. Kuratoinnista vastaa Ville Laaksonen. Osa tekijöistä oli siis ennestään tuttuja, toiset eivät. Asetelma tuntui kiinnostavalta, valitettavasti näyttely ei yllä näihin odotuksiin. Suurin pulma on se, että Katajanokan jugendtalossa oleva galleria on tiloiltaan haasteellinen tällaiselle näyttelylle. Mukana on paljon teoksia ja useita varsin kookkaita. Ripustus on ollut vaikea, eikä se kaikilta osin toimi. Sellaisten jännitettä kuin…
