-
Suomen taiteen multakausi
Kolme Aalto-yliopiston tutkijaa – Riikka Haapalainen, Tiina Pusa ja Helena Sederholm – ovat kirjoittaneet muhkean teoksen, jossa tarkastellaan niin sanottua Suomen taiteen kultakautta. Sehän tyypillisesti luokitellaan ajanjaksoksi 1880-1910, ja taiteen rooli kansallisen identiteetin rakentaja on sen keskeistä sisältöä. Kirjoittajat ovat pohtineet sen mukana tulleita ja yhä nykypäivänä vaikuttavia seikkoja: kuten kansallisuuteen, maisemaan, sukupuoleen ja yhteiskuntaan liittyviä arvoja. Tarinoissa ja myyteissä on siis arvostuksen taustalla syrjinnän, kolonialismin, luonnon häikäilemättömän hyödyntämisen ja elitismin varjoja. Tämä on tietenkin kiinnostava, provosoivakin, joskaan ei suinkaan uusi näkökulma. Riikka Haapalainen pohtii kultakauden käsitettä ansiokkaasti monesta vinkkelistä. Oleellista kirjassa on kuitenkin tarkastella sitä nykypäivän käsittein, arvostuksin ja tieteellisen laaja-alaisuuden avulla. Siinä otetaan tietoista riskiä: anakronismi, historiattomuuden aiheuttama…
-
Yli Pitkänsillan
Kun tein elokuvan 60-luvun alun murrosvuosista, oli Pitkänsillan takaisilla kulmilla keskeinen osuus. Siitä jalostu ideasta keskittyä niiden menneisiin päiviin.
-
1969 – nuorison Helsinki
Nuoriso opiskeli, teki töitä, kärsi rahapulasta, etsi huvituksia, kavereita ja rakkautta. Jotkut rakastivat autoja., toiset vihasivat. Tupakkaa paloi, ja keppanaa meni. Musiikki oli tärkeää. Taidekiikari filmituotanto jatkuu siis koosteella, joka on nimenomaan vuoden 1969 filmeistä.
-
Suomalaisen mediataiteen ensimmäinen vuosisata
Lukaisin mediataiteen historiaa käsittelevän uutuuden, ja herättihän se ajatuksia. Paljon on kiinnostavaa asiaa, mutta myös puutteita, joita olisi topakammalla toimittamisella saanut karsittua. Olin elokuun lopussa myös teoksen julkistamistamistilaisuudessa Kiasman teatterissa, joka oli melkeinpä viimeistä tuolia myöten täynnä. Kiinnostusta aiheeseen siis tuntui riittävän. Kirjan taustalta löytyy monia eri tahoja yhdistävä MEHI-projekti eli madiataiteen historian kartoitus. Heti alkuun täytyy tietysti kysyä: mikä mediataiteen määritelmä on? Esipuheessaan kirjan toimittajat Heidi Tikka, Petri Kuljuntausta, Tytti Rantanen ja Minna Tarkka eivät lähde tarkkaan erittelyyn. Se on näin monimutkaisessa aiheessa ihan oikea ratkaisu, mutta aiheuttaa myöhemmin lukijalle melkoisia haasteita. ”Mediataide on mediaa käsittelevää ja sen välineitä käyttävää taidetta.” Ja perässä todetaan sen liittyvän tekniikan kehittymiseen. Määritelmä…
-
1950 – tulevaisuutta takomassa
Sodan jälkeen nousi tulevaisuuden usko ja ilo vaikeiden vuosien paineen hellitettyä. Uhraukset olivat vielä mielessä, mutta mieli janosi viihdettä ja talous puhkui täysillä eteenpäin. Helsinki oli jo 370 000 asukkaan suurkaupunki, mutta monella tavoin sen asukkaiden juuret olivat muualla. Vaihe oli eräänlaista entisestä murtautumisen aikaa, joka huipentui olympilaisten tuomaan kansainvälisyyteen ja vuosikymmenen lopulla alkaneeseen television vallankumoukseen. Mutta vielä 1950 kuunneltiin radiota, ei ollut töllötintä. Autoja koko maassa oli 1950 vain 27 000, kun vuosikymmen myöhemmin lähes 185 000. Tässä filmissä on aikakoneen scifi-alku, noir-tunnelmia ja vaikka mitä. Hissimusiikilla ryyditettynä.
Katsauksia kulttuuriin
