-
Kiasman uudet näyttelyt: otteita kokoelmasta ja Choi Jeong Hwa
Kiasman kone pyörähtää perjantaina 22.4. täyteen vauhtiin, kun kaksi uutta näyttelyä avautuu Neton ja Ruscican rinnalle. Vaikka Choi Jeong Hwa on tunnettu kansainvälinen nimi, niin minua kiinnosti enemmän kokoelmien esittely. Vaikka Kansallisgallerian hankinnat ovat netissä nähtävissä, on silti hauskaa nähdä mitä on kertynyt. Ja toiseksi uteliaisuus herää siitä, miten teokset on saatu esille. Kokoelmanäyttelyn teema on kosketus ja nimen sijasta sille on annettu tunnukseksi kuva: Mukana on 27 taiteilijaa eli: Malin Ahlsved, Petri Ala-Maunus, Roma Auskalnyte, Niran Baibulat, Saara Ekström, Brian Eno, Anna Estarriola, Rotimi Fani-Kayode, Sigurdur Gudmundsson, Katriina Haka, Jenni Hiltunen, Jouna Karsi, Sari Koski-Vähälä, Juul Kraijer, Tuomas A. Laitinen, Olli Lyytikäinen, Nabb+Teeri, Jaakko Niemelä, Pekka Niskanen, Anna Retulainen,…
-
Ernesto Neto ja sademetsän henki Kiasmassa
Ernesto Neto on monella tavalla tyypillinen globaalisti tunnettu nykytaiteen edustaja, toisaalta kuitenkin myös omintakeinen. Nykytaiteen museo- ja galleriamaailmallehan on tyypillistä luoda eräänlaisia supertähtiä tai ainakin laajasti tunnettuja hahmoja, jotka vetävät yleisöä katsomaan teoksia. Siinä ei ole sinänsä mitään moitittavaa, vaikka tavallaan näiden isojen nimien oksistot varjostavat taiteen jopa kiinnostavampaa aluskasvillisuutta. Lista Neton töitä hankkineista museoista on vaikuttava: Museum of Modern Art (New York), Tate Gallery (Lontoo) , Solomon R. Guggenheim Museum (New York), Carnegie Museum of Art (Pittsburgh), Museum Boijmans van Beuningen (Rotterdam), Centre Pompidou (Pariisi), Hara Museum (Tokio), Contemporary Art Center of Inhotim (Brazil), Hirshhorn Museum and Sculpture Garden (Washington, D.C.), Milwaukee Art Museum, Museum of Contemporary Art (Los…
-
Kiasmassa Jani Leinonen, Markus Heikkerö ja Eri mieltä-ryhmänäyttely
Jani Leinosen Tottelemattomuuskoulu on ehtinyt olla avoinna jo reilun kuukauden syyskuusta alkaen ja kerännyt kuulemma runsaasti yleisöä. Se on nähtävissä peräti 31.1.2016 saakka. Yhteiskuntakriittisenä vasemmistolaisena Leinonen ampuu ennen kaikkea monikansallisia yrityksiä. Ainakin maali on niin iso, että osuminen on helppoa. Kapitalismin logiikan ja lieveilmiöiden arvostelulle on perusteita, mutta Leinosen nuolet ovat minusta tylsiä. Siitäkin huolimatta, että hän on kansainvälisesti tunnetuimpia suomalaisia nykytaiteilijoita. Viimeksi hänet oli kutsuttu Banksyn järjestämään Dismaland-näyttelyyn Englantiin. Kummatkin ovat hiipuneet iän ja vaurastumisen myötä eräänlaisiksi tiedostavien hipsterien viihdyttäjiksi. Leinonen ei tunnu juuri luottavan katsojan tai kokijan tulkintakykyyn. Teokset ovat usein sisällöltään niin valmiiksi pureskeltuja, että tyhjenevät pikaisella katsomisella. Se tietysti sopii tähän aikaan: keskittyminen ja pohtiminen olisikin…
Katsauksia kulttuuriin
