-
Kesän näyttelytunnelmia
Hiukan noloa kirjoitella kesän näyttelyistä, kun moni niistä sulkee jo pian eli viikon päästä. Mukaan kuitenkin ehtii vielä ja tarjolla on useita ilahduttavia vaihtoehtoja. Ars Auttoinen on Teemu Salosen ja Komugi Andon kuratoima ja ylläpitämä kesänäyttely Auttoisissa, 55 kilometriä Hämeenlinnasta pohjoiseen kohti Jyväskylää. Vanhassa koulussa tarjolla on aina yllätyksellinen retki. Juttelin käydessäni parin kävijän kanssa, joille se oli yksi kesän kohokohtia. Itselleni se on sitä myös, ja sattumoisin kesäpaikka on 30 kilsan päässä. Auttoisilla on ei tarvitse kärsiä valkoisten seinien rajoitteista, vaan koko miljöö toimii eräänlaisena kokonaispakettina. Rohkeita ja haastavia töitä on nytkin. Osa oli tullut nähtyä muualla, mutta suurempi osuus oli uutta. Löytämisen riemua oli paljon. Taiteilijat: Helvi Mustonen,…
-
Poimintoja galleriakierrokselta
Nostalgia ei ole yleensä hedelmällinen lähtökohta kiinnostavalle taiteelle, koska se ruokkii pikemminkin kliseistä sentimentaalisuutta. Ja mitä pienemmän piirin nostalagiamatkalla ollaan, sitä vaikeammaksi käy saada siitä irti jotain erityistä. Aivan kuivin lahkein ei selviä Helsinki Contemporaryn Luokkaretki -näyttelykään, vaikka silkka tekemisen ilo ja hauskuus tarttuvat katsojaankin. Näyttely koostuu Hannaleena Heiskan (s. 1973), Rauha Mäkilän (s. 1980), Maiju Salmenkiven (s. 1972), Timo Vaittisen (s. 1976) ja Camilla Vuorenmaan (s. 1979) teoksista – ja heidän yhteisestä historiastaan 2000-luvun alkupuolella Kuvataideakatemiassa. Kaikki ovat menestyneet urallaan ja yltäneet ns. museosarjaan eli töitä löytyy tärkeistä museokokoelmista. Kaikki ovat olleet myös näyttelyidensä ja julkisuuden kautta suhteellisen paljon esillä. Näyttelyn ripustus rikkoo rohkeasti perinteisen galleriaripustuksen tylsyyttä – tosin…
-
Jussi Heikkilä Taidehallissa, Mika Taanila Hämeenlinnassa
Jussi Heikkilän retrospektiivi Taidehallissa on runsas kokonaisuus, jonka jänne ulottuu useille vuosikymmenille. Käsitetaiteen (on muuten wikipedian suomenkieliseksi sivuksi melkoisen torso, englantia taitavalle on tarjolla parempi tästä) suomalaisena pioneerina Heikkilä (s. 1952) on ollut murtamassa perinteisen taidekäsityksen rajoja. Itse luen hänet käsitetaiteen toiseen sukupolveen; ensimmäinen sukupolvi oli 60- ja 70-luvuilla uudenlaista taidetta tehneet. Heikkilä on ollut näkyvästi esillä 80-luvulta lähtien. Lintuharrastajana ja luonnosta innoitusta ammentavana hän on tuonut esiin paljon ekologisuuteen liittyviä teemoja, jotka ovat olleet myös vahvasti aikalaisaiheita. Hänellä oli viisitoista vuotta sitten edellinen retrospektiivi Taidehallissa, mutta tuosta näyttelystä ei ole enää monella muistikuvia. Heikkilä on ollut taiteilijaeläkkeellä vuodesta 2014 mutta uusia töitä syntyy yhä. Hänen teoksensa ovat rakentuneet monilla…
Katsauksia kulttuuriin
