-
Museokatsaus: Amos, Hämeenlinna, Sinebrychoff, Didrichsen, HAM, Kansallismuseo
Taidekiikarin domain-nimi ja palvelinsopimus tuli uusittua eli kai blogia on jatkettava ainakin toistaiseksi. Vaikka tämä kirjoittaminen on myös hauska harrastus ja samalla eräänlainen päiväkirja omista taidekokemuksista, täytyy myöntää tämän joskus vaativan puurtamistakin. Ilahduttavaa on se, että välillä tulee spontaania palautetta blogin onnistuneisuudesta. Moni on ehdottanut minulle jonkin apurahan hakemista, etenkin kun ajatuksena on ollut kehittää blogia niin teknisesti kuin sisällöllisestikin. Useamman kirjoittajan ja nimenomaan minua valistuneempienkin taiteentuntijoiden mukaan saaminen on ollut tavoitteena. Hain suosittelujen innostamana Taiteen edistämiskeskuksen apurahaa blogin kehittämiseen, mutta kuten arvelinkin, en sitä saanut. Blogeille on niitä kuitenkin sieltä jaettu, mutta vielä ei Taidekiikari ole päässyt sille tasolle. Mutta mennäänpä sitten asiaan. Hiljattain on käynnistynyt useita museonäyttelyitä, mutta…
-
Hämeenlinnan taidemuseo: Oma tahto ja Modernin monet kasvot
Hämeenlinnan taidemuseo esitteli edellisessä näyttelyssään Ahtilan ja Taanilan videotaidetta, oivallinen kokonaisuus oli haastava mutta hienio. Nytkin on tarjolla mainiot näyttelyt. Pidän museon tiloista, sillä olympiavuonna 1952 avattu rakennus on sopivan kokoinen erilaisille näyttelyille, ei liian kolossaalinen mutta silti monipuolinen. Rakennus on itse asiassa Engelin 1837 suunnittelema viljamakasiini. Museon toinenkin rakennus, ns. Lohrmanin makasiini, on historialtaan kiinnostava: sen on suunnitellut valtionarkkitehtina Engelin seuraaja, Ernst Bernhard Lohrmann 1852. Engelin harkitun juhlavaan ja puhdaspiirteiseen tyyliin verrattuna se on arkisempi. Kun taiteenkerääjät Henna ja Pertti Niemistö tekivät päätöksen nykytaiteen kokoelmansa sijoittamisesta Hämeenlinnaan, kaupunki saneerasi makasiinista uuden museotilan. Muutostyöt toteutettiin arkkitehti Hannu Kiiskilän suunnitelmien mukaisesti 1995 alkaen. Oma tahto -näyttely esittelee neljän taiteilijan töitä: Ilari…
-
Jussi Heikkilä Taidehallissa, Mika Taanila Hämeenlinnassa
Jussi Heikkilän retrospektiivi Taidehallissa on runsas kokonaisuus, jonka jänne ulottuu useille vuosikymmenille. Käsitetaiteen (on muuten wikipedian suomenkieliseksi sivuksi melkoisen torso, englantia taitavalle on tarjolla parempi tästä) suomalaisena pioneerina Heikkilä (s. 1952) on ollut murtamassa perinteisen taidekäsityksen rajoja. Itse luen hänet käsitetaiteen toiseen sukupolveen; ensimmäinen sukupolvi oli 60- ja 70-luvuilla uudenlaista taidetta tehneet. Heikkilä on ollut näkyvästi esillä 80-luvulta lähtien. Lintuharrastajana ja luonnosta innoitusta ammentavana hän on tuonut esiin paljon ekologisuuteen liittyviä teemoja, jotka ovat olleet myös vahvasti aikalaisaiheita. Hänellä oli viisitoista vuotta sitten edellinen retrospektiivi Taidehallissa, mutta tuosta näyttelystä ei ole enää monella muistikuvia. Heikkilä on ollut taiteilijaeläkkeellä vuodesta 2014 mutta uusia töitä syntyy yhä. Hänen teoksensa ovat rakentuneet monilla…
-
Eija-Liisa Ahtila Hämeenlinnassa
Eija-Liisa Ahtila näyttely kotikaupunkinsa Hämeenlinnan taidemuseossa koostuu kahdeksasta teoksesta, joista suurin osa on mediateoksia. Mukana on myös valokuvia uran alkutaipaleelta. Ahtilaa ei Suomessa tunnettu uran alkuvaiheessa juurikaan, mutta ulkomailla saatu tunnustus toi mainetta täälläkin. Hän oli Kuvataideakatemian professorinakin useita vuosia ja on taiteen akateemikko. Kuvassa oleva Jos 6 olis 9 rakentuu 3-kanavaisesta projisoinnista, joita näyttelytekstissä nimitetään installaatioksi. Se oli valmistusvuonna 1995 keinokieleltään uudenlainen mediateos. Sen kerronnallisuus käsittelee nuorten tyttöjen seksuaalisuutta. Monikanavaisuus luo teokseen jännitteen ja pitää katsojan hereillä. Etäännyttäminen toimii. Puhutun tekstin tekstittäminen ei tosin ole kovin hyvä ratkaisu. Meikäläisessä kulttuurissa siihen on totuttu, mutta monessa muussa maassa ei. Teksti häiritsee puhetta ymmärtävää ja suomea osaamaton joutuu keskittymään liikaan lukemiseen.…
Katsauksia kulttuuriin
