Tämä on alun perin äänetön tallenne Lasten päivän vietosta vuonna 1932. Vanhoissa filmeissä on pitkiä otoksia, valotusvirheitä ja leikkaus rytmi usein puutteellinen. tein tästä editoimalla oman version, jossa musiikilla on tunnelmassa tärkeä merkitys – ja myös sen rytmillä. Minua on kovasti kiinnostanut äänen rooli elokuvassa ja tässä se toimii varsin sentimentaalisesti. Minusta tämä on kaikessa nostalgisuudessaan hieno pätkä, siis ihan alkuperäisenäkin.