Ohjaaja Tiina Lymi on haastatteluissa moittinut katsojien hinkua realistiseen kerrontaan. Kommentti koski lähinnä hänen Myrskyluodon Maijan jälkeen ohjaamaansa Queen of Fuckin Everything -sarjaa, mutta kyllä se hyvin pätee elokuvaankin. Hän ei tosiaankaan ole lähtenyt tekemään naturalistista kokemusta, vaan eräänlaisen fantasian. Tv-sarjan epärealistisuudet olivat tyyppiä deus ex machina eli tapahtumakulkuun kuin taivaasta tipahtavia juonenkäänteitä, kun tarina muuten on alkanut ajautua jo umpikujaan. Elokuvassa irtautuminen todellisuudesta sen sijaan tapahtuu työntämällä sen raadollisuus monelta osin jonnekin kauas: ulkosaariston luodolla paistaa aina aurinko, meri on tyyni kuin buddhalainen rukous, vaatteet kauniita ja puhtaita. Tiina Lymi on noussut elokuvan ja tv-sarjan myötä menestyneimpien ohjaajien kaartiin: elokuvalla on ollut lähes puoli miljoonaa katsojaa. Suomessa se sai…