Museot
-
EMMAssa nykyaikaa etsimässä
Näyttely on EMMAn 10-vuotisjuhla; tämä blogipostaus on Taidekiikarinkin merkkipäivä, sillä takana on ensimmäinen vuosi taideharrastajan havaintojen kirjaamista. Näyttelyn nimi on lainattu Olavi Paavolaisen teoksesta, jossa oltiin modernin ihmisen kokemusten parissa. Tuolloin 20-luvulla elettiin teknistymisen murrosta ja uudenlaisen kaupunkikulttuurin nousua. Ihailtiin myös uutta taiteellista ilmaisua. Nyt eletään digitaalisen murroksen aikaa, johon liittyy samanlaisia kaikuja uuden ajan luomisesta. Meidän aikamme ei ehkä ole samalla lailla romanttisen ihanteellinen – tai ei se sata vuotta sitten ehkä ollut aikalaisillekaan. Tietenkään taiteessa oman sukupolven kokemusten tutkiminen ei ole uutta, ja näyttelyn teematkaan eivät hätkäytä tuoreudellaan. The New Me keskittyy oman itsen kehittämisen ilmiöihin, Digital Mankind uuden teknlogian murrokseen ja Nature Kingdom luonnon hallintaan. Varsinkin kaksi…
-
Yayoi Kusama HAMissa
Oma suhtautumiseni Yayoi Kusaman taiteeseen on kaksijakoinen. Supertähtisteroideilla valtavaksi pullistunut ilmiö herättää myös ikäviä tuntemuksia. Louis Vuittonin taannoinen kampanja oli minusta enemmän irvokas ja groteski kuin tyylikäs. Kusama oli siinä jonkinlainen taidemenninkäinen ihmeellisessä mielikuvitusmaailmassaan. Kaupallisuudessa ei sinänsä ole mitään tuomittavaa ja Kusamalla on ollut vahva ekshibitionistinen taipumus, samoin vaatesuunnittelu on läheinen jo nuoruudesta. Silti HAMissakin esillä oleva näköispatsas osana laukkufirman näyteikkunasomistusta ei vain edusta tyylitajua. Kusama (s.1929) varttui perheessä, jota hallitsi dominoiva äiti. Isä pakeni promiskuiteetin iloihin. Perheen elanto tuli siementen myynnistä. Japanin kulttuuri oli 30-luvulla ankaran sääntökeskeinen ja elämä maaseudulla niukkaa. Maailmansodan syttyminen oli tietenkin raju muutos. Yayoi teki muiden nuorten tyttöjen kanssa töitä laskuvarjotehtaassa. Jo nuorena syntynyt halu…
-
Mona Hatoum Kiasmassa
Kiasmassa on kahden iloisen, värikkään ja helposti lähestyttävän näyttelyn jälkeen aivan toisenlainen tunnelma. Mona Hatoumin (s.1952) minimalistiset käsitetaiteelliset teokset ovat suurelta osin karuja ja tylyjä, eikä niitä sovi mennä hiplailemaan kuten Neton tai Choi Jeong Hwan tuotoksia. Hatoum on erittäin arvostettu maailmalla ja osallistunut lukuisiin merkittäviin kansainvälisiin näyttelyihin, esimerkiksi Venetsian biennaaliin peräti kahdesti, ollut Turner-palkinnin ehdokkaana ja vaikka mitä. Toisaalta hän jakaa myös taidemaailman näkemyksiä. Kiasmassa nyt nähtävä näyttely oli aiemmin Tate Modernissa Lontoossa ja esimerkiksi lehdistä Guardian haukkui näyttely melkoisen ankarasti. Hatoumia voi tarkastella monella eri tavalla, joten käännellään hiukan näkökulmia. Ensimmäiseksi Hatoumia voi tutkailla puhtaasti visuaalisen kokemuksen kautta. Teoksista vain osa on sillä tavalla visuaalisesti houkuttelevia, että siitä syntyisi…
-
Renessanssin mestareita Kansallismuseossa
Kansallismuseo ilahduttaa jälleen, ja nyt kyse onkin melkoisesta paketista. Esille on saatu noin 50 maalauksen kokoelma Pohjois-Italiassa vaikuttaneiden maalareiden töitä Renessanssi. Nyt! -näyttelyyn. Lombardiassa, Venetsiassa ja Milanossa 1500–1600 -luvuilla työskentelivät esimerkiksi Rafael ja Tizian. He ovat aikansa tunnetuimpia nimiä, mutta tunnettuja ovat myös Lorenzo Lotto, Tintoretto, Girolamo Romanino ja Giovanni Battista Moroni. Raffaello Sanzio da Urbino (1483 – 1520), eli Raphael tai suomeksi Rafael, kuoli vain 37-vuotiaana mutta jätti jälkeensä mittavan määrän maalauksia. Hän toimi myös arkkitehtinä. Michelangelo oli hänen kilpailijansa ja samalla vihamiehensä. Leonardo da Vinci oli jo selvästi vanhempi mutta siis myös Rafaelin aikalainen ja antoi vaikutteita hänen töihinsä. Ajan jännitteisiin kuului myös vauraan kirkon toimeksiantoihin liittyvät kateus…
-
Lionel Smit Didrichsenillä
Didrichsenin taidemuseo esittelee eteläafrikkalaisen taitailijan Lionel Smitin (s.1982). Hän oli minulle täysin tuntematon entuudestaan. Kontakti museoon syntyi Didrichsenin perheen nähtyä Smitin töitä hänen kotimaassaan eli puhtaasti henkilökohtaisen kiinnostuksen kautta. Smit on ollut 2013 National Portrait Galleryn organisoimassa BP Portrait Awardissa kilpailemassa ja valittiin kävijöitten suosikiksi. Palkinnoille hän ei kuitenkaan yltänyt. Pikkunäyttelyitä on ollut Euroopassa mutta suurempia meriittejä ei ole kertynyt. Hänen isänsäkin on omassa maassaan ymmärtääkseni kohtuullisen tunnettu tekijä taiteen saralla. Lionel Smit käyttää yhtä aihetta töissään: Cape Malayn mustien naisten kasvoja. Niitä on suurissa maalauksissa ja veistoksina. Kasvojen figuratiivista olemusta tasoittaa ”ekspressiivinen” tausta. En oikein itse jaksanut töistä innostua. Ne ovat toki sinällään näppärästi tehtyjä ja kasvot ovat kiinnostava…
