-
Paljon melua tyhjästä
Hanna Kuuselan kirjoittama pamfletti Kollaboraatio – Yhteistekijyys nykykirjallisuudessa ja taiteessa käsittelee myös kuvataidetta, joten siihen oli pakko tutustua. Kirjasta aiemmin julkaistuissa artikkeleissa tuntuivat menneen käsitteet sekaisin, mikä lisäsi kiinnostusta tutustua alkuperäiseen tekstiin. Kyseessä on tosiaan pamfletti eikä tietokirja, vaikka Kuusela on akatemiatutkija Tampereen yliopistossa. Ollakseen tutkija, ja vielä mediaan erikoistunut, Kuusela hämmentää yllättävillä seikoilla: hän on jatkuvasti itsensä kanssa eri mieltä, ja lähteiden käyttöä voi kuvailla jopa villiksi. Tutkimuksista on kelvannut mukaan vain se, mikä tukee Kuuselan omia intressejä. Edellisen kerran hän oli esillä Huipputuloiset – Suomen rikkain promille haastattelukirjan tiimoilta, joka oli tärkeä yhteiskunnallinen puheenvuoro. Kapitalismi huiputtaa tyhjillä lupauksilla Kuuselan teesit voi tiivistää seuraavasti: Taiteessa on menossa yhteisöllisyyttä ja yhteistekijyyttä, kollaboraatiota, korostava…
-
Schjerfbeckin asetelmallinen romanssi
Helene Schjerfbeckin (1862-1946) tuotantoa on usein selitetty hänen elämänkaarensa tapahtumilla. Tulkintoihin on liitetty käsitys hauraasta, sairaalloisesta ja eristäytyneestä taiteilijasta, jonka pidättynyt tunne-elämä heijastui teoksiin. Viime vuosina on haettu monipuolisempaa ymmärrystä niin teosten kuin elämäntapahtumienkin osalta. Antti J. Jokisen Helene-elokuvassa onkin löydetty totuttua intohimoisempi Schjerfbeck. Harmillisesti huomio silti keskittyy ihmissuhdekoukeroihin, jotka jäävät kaiken lisäksi kovin pinnallisiksi. Ymmärrystä tai oivallusta Schjerfbeckin taiteellisesta olemuksesta elokuvasta ei löydy, vaikka pääosaa esittävä Laura Birn on tehnyt kovasti töitä osatakseen uskottavasti jäljitellä maalaustekniikkaa raaputtamisineen ja palettiveitsen käyttöineen. Apuna on ollut taidemaalari Anna Retulainen, joka on myös maalannut filmissä nähtävät versiot teoksista. Lopputeksteissä kerrotaan elokuvan saaneen inspiraationsa todellisista tapahtumista, eli pohjana on Rakel Liehun fiktiivinen Helene-romaani (2003).…
-
Analyysissä Veikkaus ja kulttuurin tuki
Veikkaus tuki viime vuonna taidetta ja kulttuuria 238 miljoonalla eurolla. Juuri tällä viikolla julkistettiin esimerkiksi Taiteen valltionpalkinnot ja 16 taiteilijaa voi jatkossakin harjoittaa ammattiaan. Hurraa! Ellei peräti hallelujaa. Suomessa rahapelimonopolia on perusteltu sen tuottamalla rahalla yhteiskunnallisesti tärkeisiin kohteisiin – ja nimenomaan väitetty sen olevan tehokkain tapa. On myös esitetty monopolin takaavan rahapeleihin liittyvien kielteisten ilmiöiden parhaan hallinnan. Näitä ovat etenkin ongelmapelaaminen ja rahanpesu. Molemmat väitteet voi kyseenalaistaa hyvin perustein. Periaatteena rahapelaamisen tuottojen käyttäminen yhteiskunnallisiin tarkoituksiin on tietenkin hyvä ja kannatettava. Monopoli ei ole kuitenkaan ainoa eikä varmasti tehokkain tapa sen toteuttamiseen. Helsingin Sanomat kirjoitti hiljattain (Ari Pusa, 21.11.2018) artikkelin Veikkauksen asemasta. Jutussa Veikkauksen varatoimitusjohtaja Velipekka Nummikoski (entinen RAY:n toimitusjohtaja) ja…
-
Emma Ainalan ihmemaassa
Alkusyksystä vähän koulujen alkamisen jälkeen keskustelin kadulla erään naapuruston tutun kanssa. Saattoi olla perjantain iltapäivä, ja ohitsemme kulki viereisen koulun oppilaita. Puolen tusinan tytön ryhmä oli riehakkaalla tuulella, kikattivat ja jonkin asian tiimoilta alkoi leikillinen kirkuminen. Keskustelukumppanini, tomera eläkelaisrouva, alkoi ihmetellä teinityttöjen tarvetta tuollaiseen yhteiseen mekastamiseen. Sosiaalipsykologina valotin ilmiön taustaa. Siitä pohdinta siirtyi siihen, miten eri tahtiin tuon ikäiset tytöt ja pojat kypsyvät. Viereisessä koulussa on ala-aste ja kirkuvat tytöt olivat varmaankin sen vanhimpia oppilaita. Meikattuina, huolellisesti pukeutuneina ja fyysiseltä kehitykseltäänkin he olivat kovasti jättämässä lapsuuttaan taakse, mutta vielä ei ollut aikuisuuden kynnys ihan kopisteltavissa. Lippalakkipäiset pojat näyttivät muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta vielä nappuloilta ja kiinnostus tyttöihin enimmältään vielä kiusaamisen…
-
Syrjähyppy kirjallisuuteen: Saara Turunen
Sallin itselleni pienen poikkeuksen kirjoittaa muustakin kuin kuvataiteesta. En tee sitä siksi, että Saara Turusen teokset olisivat tehneet minuun erityisen suuren vaikutuksen. Syitä on sen sijaan kaksi. Esikoisromaanin saama kritiikki ja sitä seurannut keskustelu on kiinnostavaa taiteesta kirjoittamisen näkökulmasta. Toiseksi olen äimistellyt niin kriitikoiden kuin tavallisten lukijoiden tapaa käsitellä kirjojen teemoja. Monessa kommentissa päähenkilöön on suhtauduttu täysin vakavissaan, innostuttu tai suututtu hänen edustamistaan arvoista. Itse luen kirjoja aivan toisella tavalla. Tosin jos täytyy olla joku aasinsilta kuvataiteeseen, niin kirjoissa on muutama kohtaus, joissa sitäkin sivutaan – ja tietyllä asenteella. Turusen kirjat eivät toki ole enää aivan tuoreita, mutta sallittakoon pieni jälkijättöisyys. Ja lupaan palata taas pian kuvataiteen pariin. Luen Hesarin…
Katsauksia kulttuuriin
