-
Tupakkatehtaita ja tupakoitsijoita Helsingissä
Jatkan tässä Facebookissa julkaisemiani tarinoita Helsingistä. Olen tänne täydentänyt muutamia tietoja, koska somessa tekstin pituus on muutenkin ollut lukijoiden sietokyvyn rajoilla. Tupakki on pitkään ollut osa katukuvaa, ja ennen röyhyteltiin kapakoissa ja toimistoissakin. Vähemmän nykyisin, mutta muistellaan tupakan historiaa Helsingissä. Nyt tuli taas pitkä stoori, eväät mukaan jos luet kokonaan. Suomessa oli tupakkaa (nicotiana tabacum) tupruteltu jo 1600-luvulta lähtien. Sitä viljeltiinkin ahkerasti. Suomen jouduttua osaksi Venäjää alkaa sieltä virrata paperossia tänne, ja meikäläiset tehtaat joutuvat vaikeuksiin. Ja tietysti tupakkaa myös ryhdytään mainostamaan. Helsingissä toimii useita tupakkatehtaita. Ensimmäinen ja merkittävin niistä on Krunikassa Borgströmin tupakkatehdas, joka perustettiin 1834. Se laajeni useaan otteeseen, lopulta koko korttelin kokoiseksi. Meritullintorin talokin on yhä paikallaan,…
-
Kävelyitä Töölössä
Artikkelini kotikulmien historiasta oli yllättävän suosittu: se on luettu tähän mennessä yli 11 000 kertaa! Kun aiheelle on ollut kysyntää, olen laittanut joitakin kuvia ja tekstejä suosittuun Helsinki vanhoissa kuvissa Facebook-ryhmään. Poimin nyt nuo tekstit ja kuvat tännekin yhdeksi kokonaisuudeksi. En ole ottanut kommentteja mukaan ja vain joitakin detaljeja täydentänyt tänne. Siitä vaan kävelylle Töölön maisemiin! Hattutehtaan talo Museokadun ainoa talo, joka ei edusta alkuperäistä rakennuskantaa löytyy numerosta 26. Talo valmistui 1980. Siitä purettu 1914 valmistunut jugendtalo oli alunperin Helsingin Uuden Hattutehtaan rakennus. Arkkitehti oli Onni Tarjanne (Kansallisteatteri ja myös Museokatu 11 hänen piirtämiään). Tässä kuvassa ensilumi Töölössä vuonna 1973. Kuva: Pertti Oskala. Spora Museokadulla Skuru numero 5 kolisteli…
-
Katsaus kotikulmien historiaan
Olen ollut pitkään kiinnostunut kotikulmieni paikallisesta historiasta, se inspiroi sekä kirjallisesti että kuvallisesti. Kävin viime viikolla keskustelua Taivallahdessa maaperää tutkineiden konsulttien kanssa, ja rupattelimme myös alueen historiasta. Siitä inspiroituneena ajattelin myös kirjoittaa aiheesta. Tekstistä tulikin aika pitkä, mutta ehkä joku seudulla vaikka koiran kanssa kulkeva voi olla kiinnostunut rikastamaan lenkkejään näillä historian siivuilla. Kirjoitan nimenomaan asuntoni lähialueista, Museokadun kulmista, ja paneudun erikseen Taivalsaaren, Taivallahden ja Hietaniemen historiaan. Ja täytyy lyhyesti käsitellä sitä kylpylähankettakin. Taivallahden maaperää on tutkittu mahdollisen kylpylähankkeen vuoksi. Kaupunki selvittää rantojen olosuhteita myös alustavasti ilman konkreettisia suunnitelmia. Asiantuntijoiden kertoma selvitysten tuloksista ei paljasta mitään ihmeellistä: kallio on noin 12-15 metrin syvyydessä, sen päällä on vanhaa täyttömaata. Maa-aines koostuu isoista lohkareista…
-
Paljon melua tyhjästä
Hanna Kuuselan kirjoittama pamfletti Kollaboraatio – Yhteistekijyys nykykirjallisuudessa ja taiteessa käsittelee myös kuvataidetta, joten siihen oli pakko tutustua. Kirjasta aiemmin julkaistuissa artikkeleissa tuntuivat menneen käsitteet sekaisin, mikä lisäsi kiinnostusta tutustua alkuperäiseen tekstiin. Kyseessä on tosiaan pamfletti eikä tietokirja, vaikka Kuusela on akatemiatutkija Tampereen yliopistossa. Ollakseen tutkija, ja vielä mediaan erikoistunut, Kuusela hämmentää yllättävillä seikoilla: hän on jatkuvasti itsensä kanssa eri mieltä, ja lähteiden käyttöä voi kuvailla jopa villiksi. Tutkimuksista on kelvannut mukaan vain se, mikä tukee Kuuselan omia intressejä. Edellisen kerran hän oli esillä Huipputuloiset – Suomen rikkain promille haastattelukirjan tiimoilta, joka oli tärkeä yhteiskunnallinen puheenvuoro. Kapitalismi huiputtaa tyhjillä lupauksilla Kuuselan teesit voi tiivistää seuraavasti: Taiteessa on menossa yhteisöllisyyttä ja yhteistekijyyttä, kollaboraatiota, korostava…
-
Schjerfbeckin asetelmallinen romanssi
Helene Schjerfbeckin (1862-1946) tuotantoa on usein selitetty hänen elämänkaarensa tapahtumilla. Tulkintoihin on liitetty käsitys hauraasta, sairaalloisesta ja eristäytyneestä taiteilijasta, jonka pidättynyt tunne-elämä heijastui teoksiin. Viime vuosina on haettu monipuolisempaa ymmärrystä niin teosten kuin elämäntapahtumienkin osalta. Antti J. Jokisen Helene-elokuvassa onkin löydetty totuttua intohimoisempi Schjerfbeck. Harmillisesti huomio silti keskittyy ihmissuhdekoukeroihin, jotka jäävät kaiken lisäksi kovin pinnallisiksi. Ymmärrystä tai oivallusta Schjerfbeckin taiteellisesta olemuksesta elokuvasta ei löydy, vaikka pääosaa esittävä Laura Birn on tehnyt kovasti töitä osatakseen uskottavasti jäljitellä maalaustekniikkaa raaputtamisineen ja palettiveitsen käyttöineen. Apuna on ollut taidemaalari Anna Retulainen, joka on myös maalannut filmissä nähtävät versiot teoksista. Lopputeksteissä kerrotaan elokuvan saaneen inspiraationsa todellisista tapahtumista, eli pohjana on Rakel Liehun fiktiivinen Helene-romaani (2003).…
KATSAUKSIA KULTTUURIIN
