• Museot

    Alice Neel Ateneumissa

    Ateneumin uusi laaja näyttely esittelee Alice Neelin (1900 – 1984) tuotantoa koko hänen uransa varrelta. Retrospektiivi on kansainvälistä yhteistyötä ja jatkaa täältä Haagiin, Arlesiin ja Hampuriin. Alice Neelin elämässä riitti vastoinkäymisiä, eikä hänen taiteensa saavuttanut erityistä mainetta ennen 60- ja 70-lukuja. Henkilökohtaisiin tragedioihin kuuluvat esikoistyttären kuolema kurkkumätään ja vanhemman tyttären menettäminen isänsä kaappaamana Kuubaan. Elämä oli aineellisesti niukkaa 30-40 -lukujen Amerikassa. New Yorkin Greenvich Villagessa ja Spanish Harlemissa asunut taiteilija liikkui tietysti taiteilijapiireissä, samoin poliittisesti aktiivisissa vasemmistolaisporukoissa. Myöhemmin 60-luvulla hän muutti Upper West Siden vauraammalle taiteilija- ja yliopistoväen alueelle. Näistä piireistä löytyivät myös maalausten mallit. Arvostuksen saavuttaminen kesti pitkään, mutta etenkin myöhäistuotanto nosti hänet vähitellen tunnetuksi. Hän ehti itsekin nauttia…

  • Museot

    Mark Wallinger Mäntässä

    Minulla oli ilo käydä tapaamassa Mark Wallingeria kesken hänen näyttelynsä ripustuksen Serlachius-museon Göstassa. Hän on yksi tunnetuimmista brittiläisistä nykytaiteilijoista, joka nousi laajaan julkisuuteen 90-luvulla Saatchin kokoelmien vetämänä. Tästä Young British Artist -ryhmästä tunnetuimpia taiteilijoita ovat tietysti Damien Hirst ja Tracey Emin. Ryhmän tärkein yhdistävä tekijä oli opiskelu Goldsmithin taidekoulussa (ei tosin kaikilla), samoin Saatchin merkitys korostui. Useimmat nousivat jo 80-luvulla esille, mutta todellinen läpimurto tapahtui siis vasta seuraavalla vuosikymmenellä. Wallinger aloitti vahvasti yhteiskuntakriittisillä teoksilla, kuten maalaamalla todellisen kokoisia muotokuvia asunnottomista. Sama luonnollisen koon toistaminen näkyi hevosmaalauksissa; lapsuuden laukkakilpailujen ajoilta innoittanut aihe leikkaa brittiyhteiskuntaa monella tavalla.   Oltuaan jo kerran Turner-palkinnon ehdokkaana 1995 hevosmaalauksillaan – silloin palkinnon voitti Hirst – Wallinger…

  • Galleriat,  Museot

    Poimintoja galleriakierrokselta

    Nostalgia ei ole yleensä hedelmällinen lähtökohta kiinnostavalle taiteelle, koska se ruokkii pikemminkin kliseistä sentimentaalisuutta. Ja mitä pienemmän piirin nostalagiamatkalla ollaan, sitä vaikeammaksi käy saada siitä irti jotain erityistä. Aivan kuivin lahkein ei selviä Helsinki Contemporaryn Luokkaretki -näyttelykään, vaikka silkka tekemisen ilo ja hauskuus tarttuvat katsojaankin. Näyttely koostuu Hannaleena Heiskan (s. 1973), Rauha Mäkilän (s. 1980), Maiju Salmenkiven (s. 1972), Timo Vaittisen (s. 1976) ja Camilla Vuorenmaan (s. 1979) teoksista – ja heidän yhteisestä historiastaan 2000-luvun alkupuolella Kuvataideakatemiassa. Kaikki ovat menestyneet urallaan ja yltäneet ns. museosarjaan eli töitä löytyy tärkeistä museokokoelmista. Kaikki ovat olleet myös näyttelyidensä ja julkisuuden kautta suhteellisen paljon esillä. Näyttelyn ripustus rikkoo rohkeasti perinteisen galleriaripustuksen tylsyyttä – tosin…

  • Galleriat

    Kuvat kevät, Matthias Dornfeld ja Ai Weiwei

    Kuvataideakatemian lopputyönäyttely Kuvan kevät on aina yksi kevään kiinnostavia tapauksia. Harmillisesti parina viime vuotena yleistunnelma on ollut ainakin itselleni pettymys. Niinpä tämän vuoden näyttely ilahdutti jäntevämmällä kokonaisuudella. Näyttelypaikat ovat koulun omat Exhibition laboratory ja Project room, ja niiden lisäksi kätevästi sijaitseva ja tiloiltaan mainio Forum box. Neljäs paikka on yksi huone Albertinkadun ja Punavuorenkadun kulmassa. Kokonaisuutena näyttely on nyt ripustukseltaan toimiva. Kun näyttelyllä ei ole varsinaisesti teemaa ja yhdeltä tekijältä ei voi olla mukana teossarjaa, niin on haastavaa luoda katsojan kannalta järkevästi kulkeva matka taiteeseen 42 valmistuvan opiskelijan kautta. Kussakin näyttelypaikassa tämä toimii kuitenkin nyt hyvin, vaikka ehkä joitakin ratkaisuja olisi voinut tehdä toisinkin. Teokset ovat muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta…

  • Museot

    Tom of Finland Taidehallissa

    Touko Laaksonen eli Tom of Finland on ehkä tunnetuin suomalainen taiteilija maailmalla. Tuon ehkä-sanankin voisi huoletta jättää pois, mutta pidetään nyt vailla tutkittua faktaa se siinä. Hänen elämäntarinansa on käyty julkisuudessa niin monesti läpi, että todetaan nyt vain keskeisimmät faktat. Touko syntyi 1920 ja vietti lapsuutensa Varsinais-Suomessa. Juuri ennen sotaa hän aloitti mainospiirtäjän opinnot Helsingissä ja jatkosodassa kunnostautui pääkaupungin ilmatorjunnan tulenjohtajana. Opinnot jatkuivat sodan jälkeen myös Sibelius-akatemiassa pianon ja säveltamisen parissa. Ne jäivät kuitenkin kesken, kun työtä riitti kapakka- ja harjoituspianistina. Ajat olivat kovat ja leipä oli tienattava. Eroottisten piirustusten teko oli alkanut jo aiemmin ja saksalaisten komeat univormut tuoneet niihin oman lisänsä. Työuransa Touko teki MacCann-mainostoimistossa ja keskittyi kokonaan…