-
Modigliani Ateneumissa
Yksi hartaimmin odotetuista taidenäyttelyistä on vihdoin nähtävissä Ateneumissa: Amedeo Modigliani (1884-1920). Ensimmäistä kertaa Pohjoismaissa nähdään näin laaja katsaus tämän klassikon teoksiin. Vaikka näyttelystä on paljon juttuja lehdissä ja traaginen elämäntarina on monelle muutenkin tuttu, niin otetaan tähän silti hiukan elämänkertatietoakin. Amedeo oli perheensä nuorin lapsi, joka sairasti jo lapsena paljon. Se teki hänestä ahkeran lukutoukan, mikä näkyi läpi hänen lyhyen elämänsä. Hän aloitti taideopinnot nuorena ja hankki osaamista useammassakin opinahjossa. On hyvä huomata, että hän oli paitsi taiteilija, myös varsin perehtynyt taidehistorian tuntija. Hän muutti 1906 Pariisiin, joka oli tietenkin kaikkien hyvin tuntema taiteen kehityslaboratorio. Yksi hänen suurista esikuvistaan oli Henri Toulouse-Lautrec, samoin Cézanne ja Gaugain. Tuolloin haetttiin vaikutteita mös…
-
Hienoja maalauksia gallerioissa
Maalaustaiteen ystävän karkkipäiviin kuuluvat myös lukuisat muut kiinnostavat näyttelyt. Poimitaan sieltä lyhyesti muutama. Forsblomilla on Chantal Joffen (s.1969) uusia töitä, ja samalla myös taiteilijalle uudella tekniikalla eli pastelliliidulla tehtyjä töitä. Joffehan tunnetaan paremmin isoista naisia ja lapsia esittävistä maalauksistaan, joissa on arkielämän tapahtumia ja usein myös korostuneen ruumiillisia, elämän kuluttamia hahmoja. Joffe on käyttänyt itseään usein mallina, eikä todellakaan tee sitä imartelevasti. Itse asiassa jäin miettimään, miksi juuri Briteissä on useita groteskeista ihmishahmoistaan tunnettuja maalareita (Joffekin on brittiläinen, vaikka syntyisin Jenkeistä ja ttaiteilijaperheestä). Mainitaan nyt vaikka Francis Bacon, Lucian Freud ja Jenny Saville. Valokuvaaja Diane Arbusin yhdeksi esikuvistaan nostanut Joffe on siis usein ollut eräänlainen inhorealisti, joka etsii arjesta vinoja,…
-
EMMAssa nykyaikaa etsimässä
Näyttely on EMMAn 10-vuotisjuhla; tämä blogipostaus on Taidekiikarinkin merkkipäivä, sillä takana on ensimmäinen vuosi taideharrastajan havaintojen kirjaamista. Näyttelyn nimi on lainattu Olavi Paavolaisen teoksesta, jossa oltiin modernin ihmisen kokemusten parissa. Tuolloin 20-luvulla elettiin teknistymisen murrosta ja uudenlaisen kaupunkikulttuurin nousua. Ihailtiin myös uutta taiteellista ilmaisua. Nyt eletään digitaalisen murroksen aikaa, johon liittyy samanlaisia kaikuja uuden ajan luomisesta. Meidän aikamme ei ehkä ole samalla lailla romanttisen ihanteellinen – tai ei se sata vuotta sitten ehkä ollut aikalaisillekaan. Tietenkään taiteessa oman sukupolven kokemusten tutkiminen ei ole uutta, ja näyttelyn teematkaan eivät hätkäytä tuoreudellaan. The New Me keskittyy oman itsen kehittämisen ilmiöihin, Digital Mankind uuden teknlogian murrokseen ja Nature Kingdom luonnon hallintaan. Varsinkin kaksi…
-
Yayoi Kusama HAMissa
Oma suhtautumiseni Yayoi Kusaman taiteeseen on kaksijakoinen. Supertähtisteroideilla valtavaksi pullistunut ilmiö herättää myös ikäviä tuntemuksia. Louis Vuittonin taannoinen kampanja oli minusta enemmän irvokas ja groteski kuin tyylikäs. Kusama oli siinä jonkinlainen taidemenninkäinen ihmeellisessä mielikuvitusmaailmassaan. Kaupallisuudessa ei sinänsä ole mitään tuomittavaa ja Kusamalla on ollut vahva ekshibitionistinen taipumus, samoin vaatesuunnittelu on läheinen jo nuoruudesta. Silti HAMissakin esillä oleva näköispatsas osana laukkufirman näyteikkunasomistusta ei vain edusta tyylitajua. Kusama (s.1929) varttui perheessä, jota hallitsi dominoiva äiti. Isä pakeni promiskuiteetin iloihin. Perheen elanto tuli siementen myynnistä. Japanin kulttuuri oli 30-luvulla ankaran sääntökeskeinen ja elämä maaseudulla niukkaa. Maailmansodan syttyminen oli tietenkin raju muutos. Yayoi teki muiden nuorten tyttöjen kanssa töitä laskuvarjotehtaassa. Jo nuorena syntynyt halu…
-
Mona Hatoum Kiasmassa
Kiasmassa on kahden iloisen, värikkään ja helposti lähestyttävän näyttelyn jälkeen aivan toisenlainen tunnelma. Mona Hatoumin (s.1952) minimalistiset käsitetaiteelliset teokset ovat suurelta osin karuja ja tylyjä, eikä niitä sovi mennä hiplailemaan kuten Neton tai Choi Jeong Hwan tuotoksia. Hatoum on erittäin arvostettu maailmalla ja osallistunut lukuisiin merkittäviin kansainvälisiin näyttelyihin, esimerkiksi Venetsian biennaaliin peräti kahdesti, ollut Turner-palkinnin ehdokkaana ja vaikka mitä. Toisaalta hän jakaa myös taidemaailman näkemyksiä. Kiasmassa nyt nähtävä näyttely oli aiemmin Tate Modernissa Lontoossa ja esimerkiksi lehdistä Guardian haukkui näyttely melkoisen ankarasti. Hatoumia voi tarkastella monella eri tavalla, joten käännellään hiukan näkökulmia. Ensimmäiseksi Hatoumia voi tutkailla puhtaasti visuaalisen kokemuksen kautta. Teoksista vain osa on sillä tavalla visuaalisesti houkuttelevia, että siitä syntyisi…
Katsauksia kulttuuriin
