Lionel Smit Didrichsenillä

Didrichsenin taidemuseo esittelee eteläafrikkalaisen taitailijan Lionel Smitin (s.1982). Hän oli minulle täysin tuntematon entuudestaan. Kontakti museoon syntyi Didrichsenin perheen nähtyä Smitin töitä hänen kotimaassaan eli puhtaasti henkilökohtaisen kiinnostuksen kautta. Smit on ollut 2013 National Portrait Galleryn organisoimassa BP Portrait Awardissa kilpailemassa ja valittiin kävijöitten suosikiksi. Palkinnoille hän ei kuitenkaan yltänyt. Pikkunäyttelyitä on ollut Euroopassa mutta suurempia meriittejä ei ole kertynyt. Hänen isänsäkin on omassa maassaan ymmärtääkseni kohtuullisen tunnettu tekijä taiteen saralla.
Lionel Smit käyttää yhtä aihetta töissään: Cape Malayn mustien naisten kasvoja. Niitä on suurissa maalauksissa ja veistoksina. Kasvojen figuratiivista olemusta tasoittaa “ekspressiivinen” tausta. En oikein itse jaksanut töistä innostua. Ne ovat toki sinällään näppärästi tehtyjä ja kasvot ovat kiinnostava elementti. En kuitenkaan löytänyt töistä pintaa syvempiä tasoja ja visuaalisuuskin voisi olla omaleimaisempaa. Ymmärrän suuren yleisön kiinnostuksen, koska ne ovat helposti lähestyttäviä töitä. Niistä kuitenkin puuttuu minua kiinnostavaa särmää ja syvyyttä, joka tekisi niistä mieleenjäävää. Leveillä siveltimillä tehdyt maalaukset sisältävät hiukan viitteitä katutaiteen elävyyteen, mutta jäävät silti jollain lailla turhan kilteiksi. Jäin itse myös miettimään Etelä-Afrikan menneisyyden valossa sitä, miten valkoisen miehen maalaamat mustien naisten kuvat suhtautuvat siihen, etenkin kun maalauksissa ja veistoksissa on minusta hiukan kliseisiä ja stereotyyppisiä piirteitä. Työt ovat usein sarjallisia, mutta jotenkin en siitäkään saanut kiinni: ilmaisu ei siinä syvene, kuten sarjallisuudessa olisi paikallaan. Värimaailma on kultaan painottuva, mutta parhaiten työt toimivat kun niissä on rohkeampi paletti mukana. Kuvassa Maria Didrichsen ja Lionel Smit.

2016-09-07-13-14-55 2016-09-07-13-15-10-1 2016-09-07-13-07-55-1