Nuoret 2015 Taidehallissa

Suomen Taiteilijaseuran tuottama nuorten taiteilijoiden näyttelyn työt on tällä kertaa valinnut kolmihenkinen raati Rauha Mäkilän johdolla. Neljästäsadasta tarjokkaasta esille on Taidehalliin päässyt 23 taiteilijan ja kahden taiteilijaryhmän töitä. Näyttelyn pressitilaisuudessa alaston kriitikko, kuvataiteen moniottelija Otso Kantokorpi moitti valitsijaryhmän pienuutta ja helsinkikeskeisyyttä. Kuvataideakatemia ja Aalto-yliopisto ovat tosiaan varsin monien valittujen taiteilijoiden opintopaikka. Rauha Mäkilä korosti, ettei opintotausta ole vaikuttanut valintoihin, vain teokset. Näyttelyvalinnat ovat aina herättäneet keskustelua ja niin pitääkin olla. Olisi keskustelun pohjaksi hauska nähdä, mitä muuta tarjolla on ollut.

Pidän ryhmänäyttelyistä, koska nähtävää on tietysti paljon, ja samalla teokset usein myös keskustelevat keskenään. Tässäkin näyttelyssä kiinnostavaa katsottavaa riittää – tuo toinen ulottuvuus ei kuitenkaan toteudu kovin vahvasti. Jännitteitä teosten välillä ei ainakaan ensimmäisellä käynnillä kipinöinyt. Lisäksi nimenomaan nuorten näyttelyltä voisi odottaa enemmän vimmaa ja vaaran tunnetta. Nyt tekninen osaaminen ja eräänlainen akateemisuuden maku on vahvaa. Ehkä rohkeimmat kokeilut ovat raadin käsittelyssä jääneet pois. Samalla yksi oleellinen havainto on yhteiskunnallisuuden ohuus kokonaisuudessa. Parissa teoksessa näkökulma on esillä, silti vahvemmin esillä on omasta lähipiiristä ammentava taide. Kuvissa alla tämä näkyy osittain myös tahattoman hauskasti: macin selailu ja chillailu on aiheena lähellä. Rosojen ja kantaaottavuuden puutteista huolimatta täytyy todeta, ettei kummankaan päälle liimattu ja itsetarkoituksellinen korostaminen ole kiinnostavaa. Mukana on useita maalauksia, valokuvaa (mikä tietysti itseäni ilahduttaa), videoita, installaatioita ja performanssejakin (joita en ole nähnyt, eli niitä kommenttini eivät koske). Kokeellisuus ei kuitenkaan ole tämän joukon vahvimpia piirteitä. Teosten mittakaava on sellainen, ettei ainakaan sillä erotu. Ulkotaiteellisena huomiona täytyy mainita, että valtaosa taiteilijoista oli pressitilaisuudessa habitukseltaan kuin joukko vaikkapa kyltereitä. Tällä havainnolla ei taida olla merkitystä mihinkään suuntaan ja asiatonkin lienee. Jollain lailla siihen ei kuitenkaan voinut olla kiinnittämättä huomiota. Ei tarvitse alleviivata olemuksellaan sitä, että on ammatiltaan taiteilija.

Joka tapauksessa näyttelyssä on useita kypsiä ja haastavia töitä, joista löytyy näkökulmia pohdittavaksi. Minusta raati on tehnyt siinä mielessä hyvää työtä, että yhtään selvästi heikkoa lenkkiä ei näyttelystä löydy. Kontrasti helposti avautuvien ja katsojalta enemmän vaativien töiden välillä on riittävä. Siinä suhteessa ryhmänäyttelyn kokonaisuus on tasapainossa.

Kuvat ylärivi: Kaarlo Stauffer, Rillipäiset poikaparat; Johanna Rutanen, Devices 2

keskirivi: Erica Nyholm, Menetys; Tuomo Rainio, Marmoriportaat (stillkuva videosta)

kolmas rivi: Viljami Heinonen, Failure of structures; Ilari Hautamäki, Lucid

alin rivi: Katri Mononen, Kasa; näyttelyn taiteilijoita

2015-11-27-11-51-32 2015-11-27-11-42-30 11_menetys_loka 001 rainio-marmoriportaat-videostill2  heinonen-failureofstructures 2015-11-27-11-50-082015-11-27-12-00-33 2015-11-27-11-15-18