Ai Weiwei @ Helsinki

Ai Weiwei on siinä mielessä erikoinen nykytaiteilija, että valtavasta julkisuudesta huolimatta hänen teoksiaan tuntee harva – ainakin suuresta yleisöstä. Ehkä parhaiten hänen töistään tiedetään olympialaisia varten rakennettu Pekingin Linnunpesä-stadion, jossa Ai Weiwei toimi “taiteellisena konsulttina” eli oli ideoimassa rakennuksen konseptia. Enemmän kuin taiteellaan Ai Weiwei on ollut esillä sananvapaustaistelijana ja Kiinan viranomaisten häneen kohdistamista kuritoimista, kuten kotiarestista. Tietysti teosten huonoon tunnettuuteen liittyy sekin, että useimmat niistä ovat valtavia tilateoksia. Ne täytyy kokea itse. Niitä ole helppo tallentaa kuviin. Nyt Ai Weiwei asuu Berliinissä ja on vapaa kiertämään maailmalla. Ja hänen näyttelyitään todella riittää! HAMin näyttely on museolle varta vasten rakennettu. Taiteilija halusi itse näyttelyn teemaksi puun, koska se on hänestä suomalaisille tärkeä materiaali. Hän on käsitellyt sitä itsekin monissa teoksissaan osana kiinalaista kulttuurimuutosta. Näyttelyssä on mukana muutamia hänen vanhoja, jo  maailmalla kiertäneitä teoksiaan ja vain tätä näyttelyä varten erikseen tuotettuja. Tuottaminen on Ai Weiwein kohdalla nimenomaan tärkeä termi: hänellä on melkoinen joukko käsityöläisiä ja taiteen ammattilaisia tekemässä hänen ideoimiaan teoksia. Tämä ei ole  nykytaiteessa tietenkään uutta, mutta tässä tapauksessa “tehdas” on melkoinen. Myös näyttelyssä mittakaava tuntuu aluksi lähes tyrmäävältä. HAMin uudet remontoidut tilat tarjoavat tilaa ja korkeutta. Upeat ovat ainakin puitteet! HAM astuu näillä eväillä eurooppalaiseen museoiden raskaaseen sarjaan. Toivottavasti vain näyttelyiden taso yltää samaan; aiemmin ne ovat kärsineet liian suuresta vaihtelusta.

Hetken kiertämisen jälkeen suuruuden vaikuttavuus alkaa kuitenkin hälventyä. Monet teokset vaativat niitä selittävien tekstien lukemista, eivätkä muuten juuri avautuisi. Minulle on aina ollut selvää, ettei selittämistä vaativa vitsi naurata, eikä runoutta voi argumentoida. Onneksi teostekstit eivät ole pilvissä lepattavaa taidepuhetta, vaan asettavat teokset viitekehykseensä. Yksi keskeinen teema on kiinalaisen perinteen tuhoutuminen uuden vaurauden ja länsimaistumisen myötä. Sananvapausteema ei ole samalla tavalla esillä, vaikka se Ai Weiweihin usein liitetäänkin. Minua osa teoksista puhutteli ja niistä jäi vahva muistijälki. Samaan hengenvetoon on todettava, että osa jätti varsin kylmäksi. Mukana on esimerkiksi isoon rakennusprojektiin pohjautuva teos. Ai Weiwei on ollut yhtenä suunnittelijana kokonaiselle huvila-alueelle. Taloja ei ole koskaan rakennettu, mutta esillä on valtavan kokoinen puusta tehty mallinnus kokonaisuudesta. Lähinnä se kertoo kiinalaisesta suuruudenhulluudesta, mutta ei ole teoksena kovin kiinnostava.

Näyttely on ilman muuta näkemisen arvoinen, vaikka jättääkin pohtimaan onko kuuluisuus aina kiinnostavuuden kanssa yhteismitallinen. Ai Weiwei oli itse paikalla lehdistötilaisuudessa ja avajaisissa. Hänet tunnetaan ahkerana somettajana – ja melkoiseen määrään selfieitä hän täälläkin pääsi.

ai-weiwei aiweiwei_puu  aiweiwei3

grapes aiweiwei2